Peltonen Ski Team

 

 

Passion for xc-skiing

Niin se vaan on aika tässä rientänyt, kun miekin voin sanoa vuosikymmenien  varrella omistaneeni useita Peltosenkin valmistamia kilpasuksia.

Viime keväänä tutkin kotimme vintin "suksijäämistöä". Oli mukava löytää sieltä edes muutamat vanhat Peltosen kilpasukseni. Vanhoja kilpasuksia tuli aikoinaan myytyä eteenpäin, sillä näin sain osittain rahoitettua uusien suksimallien hankintaa.

Joistakin Peltosen suksilla hiihdetyistä kilpailuista on jäänyt tosi mukavia muistoja.

 

Hartolan Suksi 

Noin vuosi sitten mulla oli  hyvää tuuria. Sain erittäin hyvässä kunnossa olevat, kauniit, punaiset, Hartolan Suksi merkkiset puusukset. Suksen kannassa lukee Peltonen.

Olen tosi iloinen, kun sain nämä hienot sukset kokoelmiini, koska en ollut ikinä aikaisemmin kuullut tämän merkkisistä suomalaisista suksista. Arvelin heti, että Hartolan Suksimerkki vaihtui varmaan jossain vaiheessa Peltoseksi.

 

 

Sisu-Peltonen

Kesällä olimme matka-autolomalla Tampereella. Huomasin myynti-ilmoituksen, jossa myytävänä oli mustat, kauniit, Sisu-Peltonen puusukset. Suksen kannassa lukee Hartola. Tämän merkkisistäkään  suksista en aikaisemmin ollut tietoinen. Olipa mukava yllätys keräilijälle. Nuo sukset on "pakko" saada. Sitten mulla olisi kokoelmissani kuin , Peltosen "Mansikka ja Mustikka". : )

Sukset olivat myynnissä Niinisalossa ja olimme siis matka-autolomalla Tampereella. Tulihan siitä aika pitkä hakumatka vanhoille , parinkympin suksille. Niinisalossa oli onneksi mukava ja siisti leirintäalue, jossa vietimme yhden yön.

Poikani Aleksi kyllä kummasteli, kun ajoimme Niinisaloon asti ilta myöhällä, teimme puusuksikaupat ja läksimme heti aamulla takaisin Tampereelle. "Mitä järkee ! ". Sitä vähän itsekkin pohdin. Olen myös pari kertaa myöhemminkin miettinyt tätä Suksitalli harrastustani. Onko tässä mitään järkee....

 

 

Sisu-Peltonen Glasfiber 

Vain pari päivää Tampereen matkan jälkeen, Hämeenlinnalainen nainen halusi netti-ilmoituksessa lahjoittaa vanhat Sisu-Peltonen lasikuitusukset. No, nekin olisi tietysti "pakko" saada kokoelmiini.

Soitin heti naiselle Hämeenlinnaan. Hän ei ensin innostunut ehdotuksestani, että hän lähettäisi sukset mulle, vaikka lupasin maksaa matkakulut.

Kerroin keräilyharrastuksestani ja siitä, kuinka upeasti hänen Sisu-Peltonen lasikuitusukset täydentäisivät kokoelmaani.

Nainen pohdiskeli hetken aikaa.... Sitten hän kertoi muutaman päivän kulttua olevansa menossa kotoaan Hämeenlinnasta Loviisaan, niin hän voisi koukata Myllykosken kautta ja tuoda sukset minulle.

Näin sain vanhat, hienot, lasikuituiset, Sisu-Peltonen sukset museooni.

Kiitin kovasti suksien lahjoituksesta ja tuomisesta kotiin asti. Nainen tutustui Suksitalliini ja totesi suksiensa päätyvän uuteen, hyvään kotiin. : )  Annoin toki hänelle vähän bensarahaa korvaukseksi vaivasta ja aikamoisesta koukkauksesta, jonka hän joutui ajamaan Myllykoskelle.

 

 

 

Peltonen suksitehdas Heinolassa 

Viime syksynä mulla oli upea mahdollisuus tutustua Peltosen Heinolan tehtaalla suksien valmistukseen. Oli tosi mielenkiintoista nähdä, millainen on nykyaikainen suomalainen  suksitehdas. Useassa työvaiheessa oli omanlaisensa kone, joiden tuotekehittelyssä ja suunnittelussa Peltosen henkilökunta oli itsekin ollut mukana. Lukuisista erilaisista koneista huolimatta, ihmiskäsiä suksien valmistuksen eri työvaiheissa tarvitaan edelleen hyvin paljon. Peltosen Heinolan tehdas on merkittävä työllistäjä. Arvostan !

 

 KILPASUKSET:     Peltonen Supra X Skating
                                Peltonen Infra X Classic 

 

KILPASUKSET:   Peltonen Skating / Classic ja Rottefella:n siteet.

 

Tehdasvierailun isäntänä mulla oli Tuotepäällikkö Jarmo Pilli, joka on vähän niin kuin Mylsän, eli Myllykosken miehiä. Kiitos vielä hänelle erittäin paljon tästä mahdollisuudesta ! : )
 

Peltosen kilpasuksen sisärakenne 2018
NANOCARBON KENNORAKENNE

Peltosen kilpasuksen sisärakenne 2018

NANOCARBON KENNORAKENNE

PELTONEN SUPRA, Aki Onatsu ja

Myllykosken Kilpa-Veikot

Kouvolan Sanomat, 1989

 

"Heikoin lenkki" hurjana

 "Myllykosken Kilpa-Veikkojen heikoimmaksi

lenkiksi arvioitu Aki Onatsu nousi ratkaisijan

osaan piirinmestaruushiihtojen viestikilpailussa

Laajakoskella sunnuntaina".

 

Aika kovassa kunnossa sitä tuli noihin aikoihin oltua.

Edellisen päivän pm-kilpailujen 30 km sujui myös erittäin hyvin.

Hieno viikonloppu. : )

 

 Terinit hiihtohaalari, vm. 1989

Museoitu. : )

 

Peltonen Supra, vm 1988 / 1989

Miesten pm-viestikultaa hiihdetyt sukset.

Museoitu : )

 

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA !

Aki



Legendaarinen Järvisen pipo

Legendaarinen Järvisen pipo

Minua harmitti vuosikaudet aivan suunnattomasti, koska olin joskus vuosikymmeniä sitten, ennen suksienkeräys harrastukseni aloittamista heittänyt roskiin kaikki "hikiset" Järvisen piponi.

Kirppiksillä pyöriessäni vuosien saatossa, tuli usein mieleeni ajatus, "olisiko Järvisen pipoa ". No ei ollut , ei ikinä.....

Vuoden 2011 olin töissä Maasotakoululla Lappeenrannassa. Pari kertaa näin autolla ajaessani Maasotakoulun kulmilla, jonkun kävelevän Järvisen J-pipo päässä. Kyllä mie mietin ja pohdin, mietin ja pohdin....Pysäytänkö auton ja menen kysymään, voisinko ostaa Järvisen pipon kokoelmaani. Ei ollut kertaakaan kanttia pysähtyä.... No sekin sitten harmitti siinä, kun ei ollut kanttia...

Siinä vuosien varrella, eräänä alkutalven iltana olin hiihtämässä Anjalan tykkilumiladulla. Ladun varrella käveli joku teinityttö Järvisen J-pipo päässä. Muutaman hiihtokierroksen ajan mulla oli aikaa miettiä ja pohtia, miettiä ja pohtia...Kehtaanko kysyä tytöltä, voisiko hän myydä piponsa mulle. En kehdannut pysähtyä ja kysyä....  Taas harmitti sekin, kun ei ollut kantti kysyä.

Vuosien varrella olin nähnyt pari kertaa myllykoskelaisen eläkeläisen, Heinon Matin kävelevän Järvisen pipo päässä Myllykoskella. Matti on sen verran tuttu mies, että moikataan, kun nähdään, ei sen enempää. Joka kerta, kun näin Matin Järvisen pipo päässä, mietin ja pohdin, mietin ja pohdin,  kehtaisinko kysyä Matilta, voisiko hän myydä Järvisen pipon mulle...No en kehdannut ja sekin harmitti vähän aikaa joka kerta.  

Tiistaina sain ylimpänä olevat valkosinipunaiset,  upeat, 

siteettömät, käyttämättömät  Järvisen kilpasukset. Vuosimalli noin 1984

Vuonna 2014 olin Sannan ja Aleksin kanssa syömässä Anjalankosken ABC:llä. Näin, että Heinon Matti käveli Järvisen pipo päässä kohti kassaa. Malliltaan korkea pipo oli asetettu päähän vielä niin, että se oli aivan pystyssä ja lämmitti vain päälakea. Näky oli jopa hieman huvittava. Sanoin Sannalle ja Aleksille, että Heinon Matti kävelee tuolla Järvisen pipo päässä ja nyt kyllä menen kysymään, myisikö Matti pipon mulle. Pomppasin pystyy, otin muutaman reippaan askeleen päättäväisesti, jonka jälkeen huomasin jotakin roikkuvan toisessa hihassani. Vaimohan se siinä roikkui ja juputti, etten mie muka voisi mennä ostamaan toisen päästä pipoa.

Istahdin takaisin istumaan tuoliini. Mietin ja pohdin, mietin ja pohdin jälleen... Katselin Heinon Matin upeaa Järvisen pipoa, pomppasin nopeammin pystyyn ja lähdin liikkeele vielä reippaammin, kuin ensimmäisellä yrityksellä. Kävelin sitten Matin luokse. Matti kertoi, että pipo on hänelle niin mieleinen, ettei hän sitä myy.

Mie kerroin suksienkeräys harrastuksestani Matille. Kerroin, että mulla on kokoelmissani Järvisen toppatakki ja liivikin. Pipoa en vaan ole kokoelmiini mistään saannut vuosien etsimisestä huolimatta.

Matti sanoi, että hyvä on, 40 euroa. Katsoin lompakkoa. Vanhana "sököpelaajana" sanoin, että nyt mun täytyy lähteä äkkiä käymään keskustan pankkiautomaatilla, kun ei satu olemaan kuin 20 euroa.

"Hyvä on, anna se ", sanoi Heinon Matti. 

Siitä se Matti lähti ulos pakkaseen paljain päin. Mie olen edelleen tosi iloinen, kun vihdoin sain Järvisen J-pipon talliini. Suuri kiitos Matti !

Viime vuosina Järvisen J-pipoja on alettu jälleen valmistamaan ja tietysti myymään. Lähes kaikki retrohan on nyt muodissa.  Keräilijälle aito ja alkuperäinen, on aito ja alkuperäinen. Tavoittelemisen ja keräämisen arvoista. : )

Aito ja alkuperäinen Järvisen Ski Team laukku

Aki

Maakuntaviesti hiihdettiin ennen aina Loppiaisena

Kouvolan Sanomat, Maakuntaviesti, 1989, Pilkanmaa

 Maakuntaviesti hiihdettiin ennen aina Loppiaisena

Tuntuu mukavammalta, kun ei ala tarkemmin laskeskelemaan, kuinka pitkä aika siitä onkaan, kun Myllykosken Kilpa-Veikot tosissaan taisteli useana Loppiaisena Maakuntaviestin voitosta. Aika monta kertaa me Maakuntaviesti voitettiinkin.
Vuonna 1989 olimme hyvän hiihtokaverini Petri Ahon kanssa etukäteen varmoja voitosta. Lupasimme, että "TUKKA LÄHTEE, JOS EI VOITETA".
Kilpailu oli tasainen, mutta kovakuntoinen ja Maailman Cup:in valmistautuva ankkurimme Petri Aho, ratkaisi viestin helposti Myllykosken  Kilpa-Veikkojen eduksi.
Valmentajallamme Arto Purholla oli ollut kuitenkin sakset mukana hiusten leikkausta varten, mikäli voittoa ei olisi tullut.

Ankkuri, Petri Aho tuulettaa 1989 Maakuntaviestin voittoa

Vielä Mauno Koiviston presidenttikaudella hiihdon Maakuntaviesti oli Kymenlaaksossa iso ja arvostettu kilpailutapahtuma.

Aika ei nyt kultaa muistoja, vaan ihan oikeasti joukkueita miesten 6-henkisessä viestikilpailussa oli kymmenittäin. Myllykosken Kilpa-Veikoillakin oli parhaimmillaan 4-5 joukkuetta. Kilpahiihdon harrastajia ja seuroja oli joka kylässä ja kaupungissa runsaasti. 

Maakuntaviestissä kaikki seurat halusivat menestyä. Muutamat seurat Kymenlaaksossakin hankkivat joukkueisiinsa "ostomiehiä" menestyäkseen juuri viesteissä.

Maakuntaviesti on hieno tapahtuma edelleen, mutta entisenlaista, suuren urheilujuhlan tuntua siinä ei enää ole. 

Vuonna 1989 Myllykosken Kilpa-Veikot voitti Pilkanmaalla Maakuntaviestin. Heti viestin maaliintulon jälkeen, menimme Peten kanssa saunaan. Jonkin aikaa saimme istua kaksistaan Kuntotöyryn saunassa. Fiilis oli mahtava tiukan ja voitetun kisan jälkeen. Maailman Cup:in seuraavalla viikolla lähtevä Pete riehaantui voitosta jopa niin paljon, että pissasi kiukaalle. Pienen hetken päästä Kouvolan Hiihtoseuran Veijo Kytö tuli saunaan. Kolmistaan sitten ihmeteltiin, mikähän saunan kiukaassa oikein käryää.

Kouvolan Sanomat 1987. Tämä joukkue palautti pitkästä aikaa  Myllykosken Kilpa-Veikot Maakuntaviestissä voittokantaan.

MAAKUNTAVIESTI KOUVOLASSA 1987

Vuonna 1987 MYKV:kin hankki muutamia vahvistuksia menestyäkseen viestikilpailuissa.  

Kilpa-Veikot oli ennakkoon arvioituna yksi suurimmista voittajasuosikeista. Petri Ahon sairastuminen aiheutti kuitenkin lisäpaineita muille 1-joukkueen hiihtäjille. Mie pääsin 17-vuotiaana ensimmäistä kertaa MYKV:n ykkösjoukkueeseen ja onnistuin aika hyvin.

Kilpa-Veikot palasi pitkästä aikaa, sitten Arvo Viitasen aikakauden jälkeen voittokantaan Maakuntaviestissä. Silloin oli upea, sankari fiilis. 

Erikoiseksi tapahtumasta tekee se, että evp. kapteeni Kalervo Seppälä selosti viestikilpailun suorana paikallisradion kanavalla. Taisi Seppälä haastatellakkin minua lähetyksessä.

Keskimmäisellä punaisella suksella hiihdin 1987 maakuntaviestissä

YHTEISTYÖ JÄRVISEN KANSSA

Mahdollisesti mestarihiihtäjä ArvoViitasen "perintönä", Myllykoskelaisilla oli hyvät suhteet Järvisen suksitehtaalle. Petri Aho oli tallihiihtäjä ja miekin sain ostettua tehtaalta suoraan suksia edullisesti.

Tallipäällikkö Erkki Jääskeläinen valkkasi suuresta suksivalikoimasta mulle sopivat sukset.

 

Vuoden 1987 Maakuntaviestin miesten sarjan voittopalkinto

 

Jutun lehtileikkeet, valokuva, sukset, palkitopuntari esillä suksimuseossani

Aki

Voi tätä ilon ja onnen päivää !

                           Ramsau:n 1999 MM-kisalippis

"Voi tätä ilon ja onnen päivää"

Uuno Turhapuro elokuvissa, Uunon appiukko, Vuorineuvos Tuura sanoi usein aamuisin, "voi tätä ilon ja onnen päivää."
Mulla on tänään ilon ja onnen päivä. Pitkästä aikaa, sain tänään suksikokoelmaani "uudet", 90-luvulta olevat kilpasukset. Kilpasuksien keräily on miulle vain pientä, mielenkiintoista, mukavaa puuhastelua. Mutta on se vaan tosi kiva saada "uusia" kilpasuksimalleja kokoelmaan, päivittää rivistöä. Siitä tulee aina jännä, kiva fiilis.
Järvisen kilpasuksien keräilemisellä kilpasuksien keräilyharrastukseni sain alkunsa vuosituhannen vaihteessa. Viime keväänä käväisin kotimme vintillä. Huomasin, että siellähän on kolme paria upeita , mun omia, vanhoja, Fischerin kilpasuksia. Siitä se sitten lähti,aloin keräämään myös Itävaltalaisia Fischer:n kilpasuksia.

Tänään sain Keskimmäiset Fischer:t 

Sanna on muutaman kerran kyseenalaistanut suksien keräilyn järkevyyttä autotalliimme. Aleksikin on pari kertaa sanonut; "iskä, ethän sie voi kerätää enempää suksia meidän autotalliin."

Olen itsekkin kyllä pohtinut suksien keräilyn mielekkyyttä.

Tällähetkellä kilpasuksien ja hiihtovarusteiden keräily tuntuu mukavalta ja mielenkiintoiselta harrastukselta. Saan yksin puuhastella autotallissa suksien kanssa. Se on miulle myös hyvää, rentouttavaa terapiaa. : )

Aki

                                                      

                                             Fischer voiteluessu

Mestarihiihtäjä Juha Mieto, Järvinen Ski Team

Suksien keräysharrastukseni lähti liikkeelle Järvisen kilpasuksien keräilemisellä autotalliimme. Joskus leikkisästi funtsailin, että "suksitallia" voisi kutsua vaikka Järvinen Ski Team Autotalliksi.

Juha Iisakki Mieto, Kurikan Ryhti. Hän on yksi viimeisimmistä hiihtäjistä, joka hiihti Järvisen kilpasuksilla maailman huipulla, terävimmässä kärjessä. Mieto vaihtoi kyllä jossakin vaiheessa suksimerkkiä, ja hiihti kilpahiihtouransa viimeisimmät vuodet Itävaltalaisella Fischerin suksilla. 

Mieto on varmasti joillakin sääkeleillä ja hiihtoradoilla hyötynyt kilpailuissa suuresta koostaan, mutta samoista syistä, hän on joutunut antamaan tasoitustakin             pienempikokoisemmille hiihtäjille.
Kilpailukykyisten suksien valmistaminen suurikokoiselle Miedolle luulisi olleen aika haasteellista puusuksi aikakaudella, sekä lasikuitusuksi aikakauden alkuaikoina.
Nykyaikana kilpasuksien valmistuksessa käytetään hiilikuitua, jonka ansiosta suksiin saadaan "hyviä, kovia" jäykkyyksiä, eli kantavuutta. Isot kilpahiihtäjät saavat ehkä nykyään tasavertaisempia kilpasuksia kevyempiin hiihtäjiin verrattuna, kuin joskus ennen.

Minulla ei ole kokoelmissani Juha Miedon suksia, eikä monoja. Malliltaan samanlaisia kylläkin.
On mukava katsella vanhoja valokuvia Juha Miedon kilvanhiihdosta, millä Järvisen suksimallilla ja  monoilla hän milloinkin hiihti.

Kahdessa Järvisen suksiparissa mulla on Miedon nimikirjoitukset. Mieto oli joskus vuosia sitten Myllykosken K-Kaupassa myymässä munkkeja, niin mun isä oli käynnyt pyytämässä käyttämättömiin suksiin, joissa ei ole ollut siteitäkään koskaan kiinni, nimikirjoitukset.
Toinen pareista oli puusukset. Mieto oli innostunut ja pitänyt kaupassa olleille asiakkaille pienen esitelmän puusuksista ja kehunut, kuinka kauniita suomalaiset Järvisen puusukset voivatkaan olla.

Vuosi vaihtunut, arki koittanut.     ; )

Aki

Mestarihiihtäjä Arvo Viitanen, Myllykosken Kilpa-Veikot

Joskus vuosituhannen vaihteessa, satuin olemaan oikeassa paikassa, oikeaan aikaan....
Sain useita pareja edesmenneen mestarihiihtäjä Arvo Viitasen Järvisen kilpasuksia.
Muutamassa suksessa on kilpailuleimoja ja yhden suksen alaosaan, on kullan värisellä maalilla maalattu teksti, Arvo Viitanen Myllykoski.
Mestarihiihtäjä Arvo Viitasen suksia saatuani, innostui alkamaan kerämään Järvisen kilpasuksia.

Ollessani pieni kilpahiihtäjän alku, muistan Arvon muutaman kerran olleen kannustamassa minua kilpailuissa ja voiteli hän mun suksiakin joitakin kertoja.
Pitovoidepurkin Arvo kääri valkoiseen kangasnenäliinaan, ettei vaan muut näe, mitä pitovoidetta mestari voitelee pohjiin. Jos pitovoidepurkki oli näkösällä, niin voidepurkissa ei ollut sitä voidetta, mitä siinä piti olla. Se oli salaperäistä hommaa...

Ennen kilpailun starttia, Arvo loi taistelumieltä taputtelemalla nyrkillä olkapäähän. Hiljaisella äänellä kuiskasi korvaan,   "Perkele, nyt runttaat menemään, Perkele......". Arvo eli täysillä mukana.

On ilo ja kunnia, kun omassa suksikokoelmassani on Myllykoskelaisen mestarihiihtäjän kilpasuksia, kansallisaarteita !  Arvo oli aikansa maailman parhaita hiihtäjiä. Aikana, jolloin Suomi hiihdettiin puusuksilla maailman kartalle.

Arvo Viitanen:

Olympialaiset:  Hopeaa, 4x10 km viesti, Cortina d" Ampezzo, 1956

MM-kilpailut: Kultaa, 4x10 km viesti, Falun, 1954
                        Hopeaa, 15 km, Falun, 1954
                        Pronssi, 50 km, Falun, 1954
                        Pronssi, 4x10 km, Lahti, 1958
                        Pronssi, 50 km, Lahti, 1958

SM-kilpailut: Kultaa 1954 viesti, 1955 15 km ja 50 km, 1959 30 km
                       Hopeaa 1958 ja 1959

Salpausselän voitto: 1952, 1953, 1954, 1955
Holmenkollenin voitto: 1956, 50 km

Kymenlaakson Malja: 1955 ja 1958

Arvokkaimpana palkintona Arvo itse piti Salpausselän hopeisen kiertopalkinnon voittamista. Sen sai omakseen hiihtäjä, joka pystyi kolmeen peräkkäiseen pikamatkan voittoon Salpausselällä.

Hyvää alkanutta vuotta !    Aki