OLYMPIAVOITTAJA Heikki Hasu

OLYMPIAVOITTAJA  ja  MAAILMANMESTARI 

Heikki Hasu,  Myllykosken Kilpa-Veikot:  Olympiavoittaja, Maailman Mestari,  Vuoden Urheilija Suomessa,  nimetty Suomen Urheilun Kunniagalleriaan Hall of Fameen,  saannut  Pro Urheilu tunnustuspalkinnon, ....

Muistan, kuinka pienenä poikana jo ymmärsin kunnioittaa ja arvostaa oman paikkakunnan olympiavoittajaa. Tuntui ja tuntuu edelleen tosi upealta, kun omalla paikkakunnalla asuu Heikki Hasun kaltainen talviurheilun legenda.

Vuosien varrella olen nähnyt useita kertoja Heikin televisiossa, lehtien palstoilla ja tietysti kotipaikkakunnallamme Myllykoskella ilmielävänä.
Usein olen itsekseni ajatellut ja hieman kotipaikkakunta ylpeyttä ikään kuin tuntien. Heikki, Mylsän miehiä. (Myllykoski)

Katsoin televisiosta Vuoden 2017 Urheilija ohjelmaa. Ohjelmassa mainittiin luonnollisesti, että Heikki Hasu valittiin Suomessa Vuoden Urheilijaksi vuonna 1950. Tästä sain ajatuksen: "sitähän voisi pitkästä aikaa lähteä katsomaan , mitä Heikille kuuluu".
Joskus ollaan Heikin kanssa oltu samaan aikaan Myllykosken marketissa ja "moikattu". Juttusilla olen hänen kanssaan ollut noin kymmenen vuotta sitten, kun kävin hänen kotonaan. Niin se aika on  tässä tapauksessakin rientänyt nopeasti.

Eräänä vapaapäivän aamuna päätin, että tänään lähden tervehtimään Heikkiä. Otin kynän, vihkon, kameran, tabletin, muutaman valokuvan mukaan ja lähdin ajelemaan kohti Keltakangasta, jossa Hasujen koti sijaitsee. Tuntui tosi mukavalta ajella autolla Hasuille tapaamaan urheilulegenda Heikki Hasua. Toivottavasti Heikki vaan olisi nyt kotona.

Hasun maatilan pihaan päästyäni näytti lupaavalta. Keittiössä on valot päällä ja punainen Nissan merkkinen auto pihassa. Kävelin talon ulko-ovelle ja soitin ovikelloa. Iloinen, reipas rouva avasi ulko-oven, jolle esittäydyin ja kerroin tulleeni tapaamaan Heikkiä. Rouva kertoi Heikin tulleen juuri kaupasta kotiin, ja pyysi ystävällisesti minut sisään. Heikki tuli vierasta eteiseen vastaan ja hetken päästä istuimmekin jo olohuoneessa.

Kerroin Heikille kilpasuksien keräilyharrastuksestani  ja näytin tabletilta muutaman valokuvankin autotallin kokoelmastani. Heikki huomasi heti yhden tutunnäköisen Järvisen suksimallinkin kuvassa.
Olin tulostanut neljä upeaa valokuvaa Heikistä, joihin pyysin hänen nimikirjoituksensa. Kuvista hän muisteli, mikä valokuva oli mistäkin arvokisoista kuvattu.

Heikki innostui heti kertomaan tarinoita, mutta sitten kohteliaasti  keskeytin. Kerroin hänelle minkälaista nettipäiväkirjaa olen alkanut kirjoittamaan. Pyysin luvan kirjoittaa muistiinpanoja, sekä kirjoittaa niistä juttu päiväkirjaani. Muutaman minua erityisesti kiinnostaneen kysymyksen oli valmiiksi kirjoittanut vihkooni. "Minkälaisia kysymyksiä ".... Sitten jatkettiin.... : )

Huippu-urheilu oli harrastus

Heikki aloitti siitä, että huippu-urheilu oli hänen kilpauran aikana harrastus ympäri maailmaa. Huippu-urheilijoilla oli vakituinen työ, harrastus tuli vasta työajan jälkeen.

Kilpailukauteen valmistautumisen Heikki aloitti aina vasta Juhannuksen jälkeen. Hän teki kuitenkin fyysisiä metsä- ja maataloustöitä maatilallaan ympäri vuoden. Kevätkylvöissä kannettiin pellolla välillä jopa kahta 50 kg apulantasäkkiä. Syystöissä saatettiin työpäivän aikana auran perässä kävellä 20 km,  jonka jälkeen vielä illalla juostiin 20 km. Sunnuntaisin tehtiin aina pidempi 4-5 tunnin jalkalenkki maastossa, sekä suolla. Maanantai oli aina lepopäivä. Heikki oli tarkka siitä, että väsyneenä hän ei harjoitellut. Leposykettä (36) hän tarkkaili päivittäin.

Hiihtoliiton leirejä oli satunnaisesti urheiluopistoilla. Harjoittelu ei ollut kovin suunnitelmallista tuohon aikaan. Harjoituksia tehtiin vanhempien hiihtäjien ja päävalmentaja Veli Saarisen ohjeiden mukaan. 

Kilpailukausi alkoi vasta joulun jälkeen. Kilpailuja oli kauden aikana 10 - 12 viikonvaihteessa. Maailman Cup:n kaltaista kilpailusarjaa ei luonnollisestikkaan Heikin kilpauran aikana ollut. Ulkomaillakaan  ei juuri muuten kilpailtu, kuin arvokilpailuissa.

Oslon, vuoden 1952 olympiamitalit: Kultaa 4 x 10 km viesti ja Hopeaa yhdistetyssä

   

Sukset tehtiin itse

Heikki hiihti kilpauransa alkuvaiheesssa isänsä ja vielä 1947 itsensä valmistamilla puusuksilla. Ensimmäiset sukset hän osti 1948, jotka olivat Kilpisen suksitehtaan valmistamat. 

 St Moritz:n olympialaisten jälkeen  Heikki hiihti uran loppuun asti Karhun kilpasuksilla, joita hän alkoi saamaan ilmaiseksi 50-luvulla. 

Yhden kerran Heikki kokeili Järvisen kilpasuksia ! Jossain vaiheessa hänelle nimittäin lähetettiin Järvisen tehtaalta yhdet puusälekilpasukset. Heti ensimmäisessä kilpailussa Lappeenrannassa, kilpahiihdon aikana sälesuksi rikkoutui. Heikki pystyi kuitenkin hiihtämään maaliin asti. Maalissa Heikki oli tokaissut:  " päreitä, mitä päreitä ". Kommentti oli ilmeisesti kulkeutunut Järvisen tehtaalle asti, koska eivät enää uusia suksia lähettäneet.

 Lake Placid, vuoden 1950 maailmanmestaruuskilpailut:
Kultaa yhdistetyssä, Hopeaa 4 x 10 km viesti

                                                                                                    

Suksien voitelu

Arvokilpailuissakin jokainen kilpahiihtäjä voiteli omat suksensa. Selkä käännettiin omassa, tutussa porukassakin kaverille, kun suksia aloitettiin voitelemaan. Se oli sen ajan tapa, ettei näytetty edes kaverille, mitä voidetta pohjiin laitettiin. 

Suksiinsa Heikki voiteli mm. isänsä keittämällä tervalla, mehiläisvahalla, vanhoilla kynttilöillä... Kanadassa asuvilta tutuilta Heikki oli saanut pulverimaista Kanadan palsamia, jota kutsuttiin Pölykivaksi. Esa Rossi oli valmistanut, sekoittanut voidetta, joissa oli mukana Pölykivaa. Olisiko tämä voinut olla jonkinlainen "salainen ase" ?  Mäkisuksien pohjat lakattiin sileiksi.

 St. Moritz, vuoden 1948 olympialaiset: Kultaa yhdistetyssä

St Moritz

Vuoden 1948, St. Moritz:n olympialaisten  joukkuetta valittaessa, Hiihtoliitossa oli äänestetty kahden yhdistetyn urheilijan välillä, kumpi lähtee kisoihin. Heikki Hasu, vai joku lahtelainen urheilija. Heikki oli äänestetty Suomen joukkueeseen kilpailuihin. Lahtelainen tilaisuuden puheenjohtaja pettyi niin kovasti  äänestyksen tulokseen / valintaan, että löi puheenjohtajan nuijan pirstaleiksi valinta päätöstä sinetöidessään. 

Olympialaisiin Suomen kilpailujoukkue lähti kahdella DC 3 matkustajakoneella. Koneet lensivät peräkkäin, mutta toinen koneista harhautui Alppien väliin, vuonoon. Sodan aikainen, uttilainen pommikoneen lentäjä sai nostettua hiihtomaajoukkueen matkustajakoneen nipin napin Alppien yli.

St Moritz:n olympialaisiin Heikki lähti yksillä Kilpisen kilpahiihtosuksilla ja yksillä mäkisuksilla. Kilpailupaikalla harjoitellessa hiihtosuksi katkesi. Hiihtoliitolla oli onneksi muutamat Karhun kilpasukset otettu mukaan varasuksiksi. Heikki valitsi kasasta itselle sopivan jäykkyydellä olevan suksiparin. Vanhempi, kokeneempi hiihtomies tuli ja otti Heikiltä liukkaan oloisen Karhun suksiparin, tokaisten vain, ettei Heikki niitä tarvitse. Heikki ei sen suurempaa numeroa asiasta tehnyt, vaan otti kasasta toisen suksiparin, joilla hiihti kilpailussa. Kilpailun jälkeen huomattiin, että Heikki oli hiihtänytkin Karhun kilpasuksea raskaammalla Karhun sotilaspartiosuksella olympiakultaa.  Sukset ovat nyt Helsingin urheilumuseossa.

 St Moritz:n olympialaiset:  kultaa Heikki Hasu ja hopeaa Martti Huhtala.

Järjestäjällä oli ollut vain  yksi Suomen lippu käytössä palkintojen jakotilaisuudessa.

 

Omat eväät mukana olympialaisissa

St Moritz:ssa Suomalaisilla oli mukana omia eväitä: ruisleipää, sian kinkkua, yms. Jugoslaavialaisten hiihtäjien kanssa oli ollut pientä eväiden vaihtoa. Puolin, toisin oli käyty syömässä toisten eväitä.  Jugoslaavialaisilla urheilijoilla oli ollut mukana St Moritz:sa herkullista sian kylkeä...

 Vatsat olivat kyllä menneet Suomalaisilta vähän sekaisin.

 

Olympiavoittajan paluu Myllykoskelle

 St. Moritz:n olympialaisista paluu vuonna 1948. Heikki kannettiin kultatuolissa Myllykosken juna-asemalta  paluujuhlaan.    Kuva on aito ja alkuperäinen. Aki Onatsun arkisto.

St Moritz:n olympialaisista paluu Myllykoskelle vuonna 1948.   

Kuva on aito ja alkuperäinen. Aki Onatsun arkisto.

Oslon, vuoden 1952  olympialaisista paluu Myllykoskelle. 

Kuva on aito ja alkuperäinen. Aki Onatsun arkisto.

 

Salpausselän Kilpailut St Moritz:n olympialaisten jälkeen

Viikko St. Moritz:n olympialaisista palaamisen jälkeen oli Salausselän kilpailut Lahdessa. Kovakuntoinen Heikki ei oikein pystynyt kunnolla hiihtämään kilpaa jumissa olevan selän takia.

Heikki oli koko kilpailuviikonloppua  edeltävän viikon sahannut Kymijoella jäälohkareita, joka oli  jumittanut selän lihakset.  Jäälohkareita varastoitiin sahanpurun alle kesää varten. Jääkaappeja kun ei vielä tuohon aikaa ollut, niin jäälohkareilla saatiin maidot ja ruoat säilöttyä kylmässä pidempään. Maatilalla tarvittiin  suuri määrä jääkuutiota , jotta selvittiin keväästä syksyyn.

Maatilalla töitä oli vaan pakko tehdä.  Talvella ajettiin metsästä puita hevosilla suon takaa sahalle. Keväällä oli kylvö-, syksyllä puintityöt. Näistä töistä sitä voimaa ja kestävyyttä sai. : )

 Salpausselän kilpailujen norsunluulla koristeltu voittomitali.

Kilpailumatkat

Ulkomaan ja kotimaan kilpailuihin lähdettiin kotoa  sukset selässä kävelemällä ensin juna-asemalle. Junalla jatkettiin matkaa kohti kilpailupaikkakuntaa. Ulkomaille lähdettiin Helsingistä joko laivalla, tai lentokoneella. Kilpailumatkat venyivät usein aika pitkiksi. Lake Placid:n  maailmanmestaruus kilpailuihin matkustaessa, mentiin ensin laivalla Ruotsiin ja sieltä jatkettiin matkaa lentokoneella. Välilaskuja jouduttiin tekemään useita, ennen kuin päästiin perille.

 Oslon, vuoden 1952 olympiamitalit:

Kultaa 4 x 10 km viesti

Hopeaa yhdistetyssä

Norjalainen Simon Slåttvik

Norjalaisesta kovasta kilpakumppanista, olympiavoittaja Simon Slåttvik:sta Heikki sai hyvän ystävän. Kilpauran jälkeenkin he kävivät toistensa luona kaverin syntymäpäivillä.

Kilpailu oli aina miesten välillä kovaa ja reilua. Parempi voitti, pulinat pois.
Vuonna 1952 olympialaisissa Simon Slåttvik voitti kultaa yhdistetyssä. Kultaa voittaneet urheilijat pääsivät tapaamaan Norjan kuningasta hänen kisa-aitioonsa. Simon otti hyvän ystävänsä ja kilpakumppaninsa Heikin mukaan kuninkaan tapaamiseen.

Holmenkollenin mitali

Kymenlaakson viesti

 Kymenlaakson Viesti oli aikanaan arvostettu viestihiihtokilpailu Kymenlaaksossa teollisuuslaitosten, varuskuntien, poliisilaitosten, Postien, yms. välillä. Tätä hienoa kilpailua ei ole enää moneen vuoteen järjestetty.

Hiihtäjiä värvättiin ja otettiin mielellään töihin, jotta menestyttäisiin Kymenlaakson Viestissä. Viestihiihdon reitti kulki Kotkasta Voikkaalle. Kilpailu hiihdettiin yhteen suuntaan. Suunta vaihtui vuorovuosin.

Minäkin olen hiihtänyt Kymenlaakson Viestissä. Kerran Karjalan prikaatin joukkueessa varusmiehenä, sekä muutaman kerran Myllykosken paperitehtaan joukkueessa. 

Kysyin Heikiltä, yritettiinkö häntä ikinä houkutella töihin Myllykosken paperitehtaalle, sekä samalla vahvistamaan tehtaan viestihiihtojoukkuetta.  Myllykosken paperitehtaalla vielä noihin aikoihin vaikuttanut patruuna Juuso Walden oli Heikille tuttu mies. Walden oli järjestänyt tehtaan kerholle Heikille ja kutsuvieraille juhlapäivällisenkin Heikin kunniaksi. Töihin tehtaalle ja viestihiihtojoukkueen vahvistukseksi Walden, eikä kukaan muukaan ollut kuitenkaan Heikkiä kertaakaan yrittänyt houkutella. Toinen myllykoskelainen mestarihiihtäjä, maailmanmestari, Arvo Viitanen oli töissä Myllykosken paperitehtaan Metsäosastolla.

 

 Hiihtokilpailut Jämsässä

Patruuna Juuso Walden oli kertonut Heikille, että nyt kannattaisi lähteä Jämsään hiihtokilpailuihin, koska siellä on hyvät palkinnot. Heikki kävi Jämsässä hiihtokilpailuissa ja voitti sen. Keväällä Jämsästä soitettiin Heikille, että kilpailussa voitettu pääpalkinto, Ayrshire rotuinen lehmä on nyt luovutusikäinen ja noudettavissa.  Heikki haki palkintolehmän kotiin omalle maatilalleen.

Lake Placid:n  mitali

Pyeongchang:n olympialaiset

Heikki seuraa urheilua edelleen ahkerasti. Varsinaisia suosikkiurheilijoita hänellä ei ole. Hän uskoo kuitenkin erityisesti Krista Pärmäkosken menestymiseen tulevissa olympialaisissa hyvien ja tasaisten suoritusten ansiosta koko tämän kauden aikana. Muiden edustushiihtäjien suurta tulostason heilahtelua hän ihmettelee. Onko kilpailtu liikaa peruskuntoon nähden ?

Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräisen suorituksia Heikki seuraa mielellään. Hän pitää Kaisan asenteesta onnistumisiin ja epäonnistumisiin. 

Väliaikalähtö muotoisia hiihtokilpailuja Heikki toivoisi järjestettävän enemmän ja pitää sitä ainoana oikeana tapana laittaa kilpahiihtäjät liikkeelle.

Suomen urheilun kunniagalleria, Hall of Fame

 

Mitalien valokuvaus

Kahvien juonnin jälkeen sain ottaa valokuvia olympiamitaleista, maailmanmestaruus mitalista, sekä monista muista arvokkaista mitaleista ja pokaaleista. Heikki esitteli ja kertoi niistä selvästi mielellään.

 Heikki Hasun patsaan pienoismalli.

Kiitos 

Kiitos Marjatta ja Heikki  lämpimästä vastaanotosta, ajastanne ja mukavista tarinoista.             
Oli erittäin mukava viettää reilu parituntinen reippaassa ja iloisessa seurassanne.

Kiitos,  Aki

 Olympiavoittaja, maailmanmestari.... Heikki Hasu ja minä. 

Myllykosken Kilpa-Veikkojen miehiä.