torstai 5. heinäkuuta 2018

Suomi Juoksee

Suomi Juoksee

Viestijuoksu tapahtuma Suomi Juoksee järjestettiin ennen aina heinäkuun alussa. Minä osallistuin tapahtumaan kolme-neljä kertaa Myllykosken paperitehtaan joukkueessa vuosina 1999-2002. Viestijuoksun lähtöpaikka oli Utsjoelta ja maali Helsingissä, kun olin tapahtumassa mukana. Suomi Juoksee tapahtuma oli mukava mahdollisuus tutustua ja nähdä Suomea, reittikin muuttui hieman vuosien varrella. Yhtenä vuonna reitti käväisi jopa Norjan ja Ruotsinkin puolella. Lapin yötön yö oli joka vuosi hieno nähdä.

Myllykosken paperitehtaan joukkue koostui neljästä, kolmen-neljän juoksijan ryhmästä. Jokaisella ryhmällä oli oma auto. Yksi ryhmä kerrallaan vastasi siitä, että vähintään yksi Myllykosken paperitehtaan juoksija oli juoksemassa osuudella. Suomi Juoksee tapahtuma oli rauhallinen kuntoilutapahtuma, jossa joukkueiden juoksijat juoksivat parijonossa johtoauton vetämänä tasaista hiljaista vauhtia.         Meidän joukkueessa siis yksi ryhmä kerrallaan hoiti neljä erimittaista juoksuosuutta ja kolme ryhmää siirtyi sillä aikaa etelämmäksi, tutustui kaupunkeihin, katseli nähtävyyksiä, sekä lepäili. Yleensä majoituimme reitin varrella olevien kaupunkien hotelleissa ja tapahtuma kesti vähän yli viikon. 


Kesämuotia 80-luvulta !  Järvinen Ski Team tallihiihtäjien veryttelytakki.

Erääseen Suomi Juoksee tapahtumaan lähdettäessä, heräsin aikaisin aamulla mökiltämme Mäntyharjulla. Tein  parin kilometrin uintiharjoituksen järvessä, jonka jälkeen ajoin kotiimme Myllykoskelle. Kotiin päästyäni aloin heti siivoamaan, koska niin olin vaan päättänyt, että ennen reissua on siivottava ! Siivosin niin kovalla tohinalla koko omakotitalomme, että siinä ei kerinnyt syömään kuin lautasellisen hernekeittoa koko päivän aikana. Halusin nimittäin ehtiä vielä ennen lähtöä ajamaan pienen lenkin  kilpapyörällä. Ryhmä johon minä kuuluin, oli päättänyt ajaa seuraavan illan ja yön aikana lähemmäs Suomi Juoksee tapahtuman lähtöpaikkaa Saariselälle. 

Alkuillalla johonkin aikaan lähdin Oskarin ja Teron kanssa ajamaan kohti Saariselkää. Ajomatkan aikana pysähdyimme vain muutaman kerran huoltoasemille, joissa otin aina vain kevyen välipalan, kahvi ja sämpylä. Perille Saariselälle pääsimme aamupäivän aikana. Majoituimme Saariselällä rivitaloasuntoon, johon mahtui kaksi ryhmää, eli 7-8 henkeä. Toinen ryhmä oli saapunut majoitukseen ennen meitä ja he olivat ystävällisesti laittaneet meille pienen aamupalan valmiiksi. Aamupalan syötyäni päätin käyttää tilaisuuteni hyväksi ja lähteä elämäni ensimmäistä kertaa maastopyöräilemään tunturiin. Menin Tunturihotellin yhteydessä olevaan pyörävuokraamoon ja vuokrasin laadukkaan maastopyörän, jolla ajoin muutaman tunnin lenkin kerrassaan upeissa tunturimaisemissa ja maastoissa. Vaikka olin reilu vuorokauden aikana syönyt hyvin kevyesti ja tehnyt useamman urheilusuorituksen, niin vasta  maastopyörälenkin jälkeen alkoi tuntua pientä nälän tunnetta. 


Pinkki oli muodissa 80-luvulla.

Maastopyörälenkiltä palatessani majoitukseen, paikalle oli saapunut myös joukkueen sponsorin edustaja Timo, joka oli myös yksi joukkueemme juoksijoista. Hän työskenteli suuressa Suomalaisessa vakavaraisessa metallialan yrityksessä, jolla oli työurakoita myös Myllykosken paperitehtaalla. Oli mukava yllätys, kun Timo kertoi edustamansa yrityksen tarjoavan päivällisen "pitkän kaavan mukaan"   Myllykosken paperitehtaan  juoksujoukkueelle Saariselällä olevassa Teerenpesä ravintolassa. 

Ravintola Teerenpesäään mentyämme, huomasimme olevamme paikan ainoat asiakkaat. Meidät otti vastaan vähän iäkkäämpi naistarjoilija  erittäin iloisesti ja alkoi palvella meitä innokkaasti, ehkä jopa vähän yli-innokkaasti. 

Alkukeitoksi lähes kaikki taisivat valita sienikeiton. Pääruoan valinnassa minä pyysin apua tarjoilijalta. Kysyin häneltä, "mikä on sellainen annos, että isoltakin mieheltä nälkä lähtee ?"  Iloinen ja innokas tarjoilija kertoi;  "Talon leike on sellainen annos , että kukaan ei ole sen syötyään lähtenyt nälkäisenä pois !" Kuullosti hyvältä, valitsin Talon leikkeen. Jälkiruoaksi kaikki taisivat päätyä samaan valintaan; lakkoja liköörissä. 



Alkukeiton parin leivän kanssa ja Talon leikkeen syötyäni, vatsassani oli sellainen tunne, kuin yhtään murusta en olisi syönyt ! Annokset olivat  todella maukkaita ja suuria, mutta olin silti äärettömän pettynyt. Suoraan sanottuna, minulla oli edelleen kova nälkä ! Vähän aikaa  minun piti kerätä rohkeutta, mutta sitten menin ravintolan tiskin takana häärivän tarjoilijamme luokse. Sanoin hänelle ihan kohteliaasti ja hymyillen;  "hei kuule, nyt ei ollut Lapin naisen sanoihin uskominen. Minulla on nimittäin edelleen nälkä Talon leikkeen syömisestä huolimatta."  Tarjoilija katsoi minua hölmistyneen oloisesti ja sanoi sitten; "talo tarjoaa Poron käristyksen." Kiitin häntä kovasti ja palasin iloisena omalle paikalleni. Hetken päästä sain elämäni ensimmäisen Poron käristyksen syötyäni ja voin sanoa, että se oli erittäin maukas annos. Tykkäsin. 

Kaverini Oskari, joka on erittäin mukava kaveri ja loistava, reipas, hauska persoona, istui pöydässä virelläni. Hän kysyi minulta; "Aki, lähtikö nälkä ?".  Minä hetken kuulostelin vatsani  tuntemuksia, jonka jälkeen vähän jopa "ujosti" kerroin hänelle, "ettei vatsani ole täynnä !" Oskari nosti heti kätensä pystyy, osoitti sormella minua ja huusi tarjoilijalle: "tarjoilija, pojalle Talon leike !" 

Odotellessani seuraavaa Talon leikettäni, tarjoilija alkoi tuoda "jo" jälkiruokia seurueellemme.  Minä taisin ehtiä syödä koko jälkiruoka lakkalikööri annoksenikin muiden mukana, kunnes tarjoilija toi seuraavan annokseni, jonka senkin söin ihan reippaasti. 


Paperia ei enää Myllykoskella valmisteta. Tuotanto loppui 12.12.2011.                 Myllykosken paperitehtaan Suomi Juoksee joukkueen juoksupaitani museoitu Suksitalliini. 


Kaverini Oskari, joka istui edelleen vierelläni, kysyi jälleen minulta: "Aki, lähtikö nälkä ?". Minä jälleen hetken kuulostelin vatsani tuntemuksia, jonka jälkeen jälleen vähän "ujosti" sanoin hänelle: "kyllähän tämä vähän hassulta tuntuu, mutta ei mulla kyllä ole vielä vatsa täynnäkään !" Osakari nosti jälleen heti kätensä pystyyn, osoitti solmella minua ja huusi tarjoilijalle: "tarjoilija, pojalle Talon leike !"

Tarjoilijan tuodessa sponsorimme edustaja Timon lopuksi tarjoamat kahvit ja konjakit muulle joukkueelle, toi hän minulle vielä yhden Talon leikkeen ! : ) 

Syötyäni ravintola Teerenpesässä: sienikeiton, Poron käristyksen, 3 Talon leikettä, sekä "jälkiruoaksi" lakkoja liköörissä annoksen, saatoin sanoa, "nyt minulla on maha täynnä".  : )

Ihan uskomatonta ja ainutkertaista minulle, kuinka pystyin syömään yhdellä kertaa noin paljon, noin monta ja suurta liha-ateriaa. Noustuani ruokapöydästä  vatsani ei ollut kipeä, se ei ollut turvoksissa,  oloni oli loistava ja mieleni hyvin tyytyvänen ! 

Poistuessamme ravintola Teerenpesästä, menin ravintolan tiskin takana seisovan tarjoilijamme luokse. Sanoin hänelle tyytyväisenä ja hymyillen; "kiitos, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi !" 

                               Järvisen miehellä on tietysti Järvisen surffilauta ! 



HYVÄÄ KESÄÄ ! ! !   t. AKI