Olen vuosien varrella sanonut useamman kerran, että kylläpäs tuo aika rientää ja niin sanon jälleen kerran. Kylläpäs tuo aika rientää.....
Kun kirjoitin edellisen Suksitalli blogini, aikaa on vierähtänyt lähes kolme vuotta... Mutta voi hyvänen aika sentään! Siitä, kun aloitin keräilemään autotalliini Järvisen kilpasuksia ja varusteita, on kulunut aikaa lähes 30 vuotta.... !
Lähes 30 vuotta olen yrittänyt löytää kokoelmaani Järvisen puna valko sinistä toppatakkia, jossa selässä on Järvinen Ski Team painatus. Tätä takkia myytiin 70 ja 80-luvun vaihteessa. Omasta mielestäni olen saanut kerättyä aika mukavan Järvisen kokoelman. Mutta sen voin sanoa, vaikka kokoelma on karttunut pikku hiljaa ja tasaiseen tahtiin, on kyllä harmittanut, ettei puna valko sinistä Järvisen Ski Team toppatakkia ole vaan löytynyt.... Olen nimittäin etsinyt, katsellut ja kysellyt takkia vuosien varrella sieltä sun täältä!
Joskus 80-luvun alussa aloitin harrastamaan kilpahiihtoa. Alkuvuosina osallistuin ainoastaan Myllykosken Kilpa-Veikkojen sarjahiihtoihin sekä mestaruuskilpailuihin. Ensimmäisen kerran osallistuin kansallisiin hiihtokilpailuihin, kun hiihdin 14-vuotiaiden sarjassa. Muistan hyvin ensimmäisen kansallisen kilpailuni joka oli Kuusankosken Pilkanmaalla. Osallistujia oli kilpailuissa joka sarjassa tuohon aikaan aina runsaasti. Ennen kilpailua en uskaltanut haaveillakkaan minkäänlaisista sijoituksista, kunhan vaan olin osallistumassa. Kilpahiihdon jälkeen olin tyytyväisen oloinen suoritukseeni ja jossain vaiheessa menin isäni kanssa katsomaan tuloksia. Tulostauluna toimi narurivistö. Jokaiselle sarjalle oli viritetty oma naru, johon sitten niitattiin pahvilappuja kiinni, joissa oli kilpailijoiden nimet sijoitusjärjestyksessä. Muistan vieläkin sen tunteen, kun huomasin oman nimeni kolmannessa lapussa. Se oli minulle ja isälleni täydellinen yllätys, että pärjäsin niin hyvin. Minä jopa halasin siinä isääni ilosta. Se oli hieno hetki. Sain palkinnoksi kuusi kappaletta pellekuviollisia juomalaseja, joista muutama taitaa olla vieläkin tallessa jossakin Suksitallin "uumenissa."
Silloin 80-luvulla kansallisia hiihtokilpailuja järjestettiin Kymenlaaksossa runsaasti, niin kuin varmasti ympäri Suomea. Joka kylässä ja kaupungissa oli useampikin hiihtoseura, joista jokainen seura halusi tietysti järjestää omat kansalliset hiihtokilpailunsa. Kilpailuihin osallistuin lähes joka viikonloppu, joskus jopa molempina päivinä, koska innostus kilpahiihtoon oli kova.
Hiihdin Järvisen kilpasuksilla, niin kuin lähes kaikki Myllykosken Kilpa-Veikkojen hiihtäjät. Seuralla kun oli pitkäaikainen ja hyvä suhde Järvisen tehtaalle. "Järvisen miehenä" aloin haaveilemaan puna valko sinisestä Järvisen toppatakista, joita näkyi tuohon aikaan aika paljon hiihtäjien päällä kilpailupaikoilla. Nuoresta hiihtäjästä se tuntui erityisen kovalta jutulta, kun takin selässä oli Järvinen Ski Team painatus. Jossain vaiheessa uskaltauduin pyytää isältä ja äidiltä, että voisimmeko ostaa myös minulle upea Järvinen Ski Team toppa-asu. Nyt tuntuu ihan viisaalta vanhempieni ratkaisu, että kasvuikäiselle nuorelle hiihtäjälle ostettiin Järvisen toppa-asu vasta seuraavana syksynä, mutta silloin se vähän harmitti. Järvisen toppa-asun malli nimittäin uudistui, eikä uuden mallin selässä lukenut enää Järvinen Ski Team.
Joulun aika on mukavaa rauhoittumisen aikaa. Lisäksi syödään Jouluruokia yhdessä läheisten kanssa, saunotaan, vietetään aikaa rennosti, annetaan ja saadaan lahjoja. Joulun aikaa tuntuu, kuin ilmassa olisi ihmeellistä taikaa ja kaikin puolin Joulunaika on usein myös onnellista aikaa.
Tänä vuonna "höpinät" Joulutaian olemassaolosta tuli mieleeni neljäntenä adventtisunnuntaina, eli vajaa viikko ennen Jouluaattoa. Niin kuin jutun alussa kerroin, olen yrittänyt ja tehnyt asian suhteen aika paljon töitä lähes 30-vuoden ajan, että löytäisin Suksitallini kokoelmaani puna valko sinisen Järvinen Ski Team toppatakin, niin nyt minulle tuli mahdollisuus ostaa sellainen. Vaikka olenkin usein kova tinkimään hinnoista, niin tällä kertaa sanoin heti myyjälle, tehdään kaupat.
Kuluneen syksyn ja alkutalven aikana olen uudistanut jälleen ties monennenko kerran Suksitallini ilmettä. Kokoelmaan saamani uudet sekä siellä jo olleet Järvisen sukset ja varusteet olivat löytäneet paikkansa ja homma oli siivousta vaille valmis. Mutta tälläkään kertaa ei harmita yhtään, että saan heti alkaa suunnittelemaan miten saan uuden Järvisen varusteen mahtumaan Suksitalliini. Niin paljon olen tästä takista haaveillut lähes 30-vuoden aikana, että kyllä se hyvälle paikalle sijoitetaan.
Joulutaika.... Kiitos
