Hiihtolegendat - Myllykosken Kilpa-Veikot

Myllykosken Kilpa-Veikot on minulle rakas, ja jopa hieman tunteisiin menevä urheiluseura. Aloitin hiihdon ja yleisurheilun harrastamisen Kilpa-Veikoissa pienenä poikana jo joskus 70-luvulla. Monia hienoja, sykähdyttäviä ja ikimuistoisia hetkiä sain kokea aikanaan kilpaurheilun parissa edustaessani Myllykosken Kilpa-Veikkoja.

Vuosi 2019 on Myllykosken Kilpa-Veikkojen juhlavuosi. Urheilun yleisseuran perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi peräti 90-vuotta.

Marraskuun 6. päivä, vuonna 1929 perustettiin Myllykosken Pallo-Veikot, jonka päälaji oli pesäpallo.
Seuran perustamisen jälkeen heräsi nopeasti halu edistää muidenkin urheilulajien kuuluvan seuran lajivalikoimaan. Seuran ylimääräisessä kokouksessa 5.12.1930 päätettiin vaihtaa seuran nimeksi Myllykosken Kilpa-Veikot.

Pienen paikkakunnan urheilun yleisseurassa on luonnollisesti harrastettu hiihtoa, yleisurheilua sekä painia. Kilpa-Veikkojen lajivalikoima on ollut kuitenkin pitkän historian saatossa monipuolinen. Seuran perustamisen alkuvuosikymmeninä myllykoskelaisilla oli mahdollisuus harrastaa urheilua seuran vihreämustissa väreissä: jääpalloa, nyrkkeilyä, painonnostoa, uintia, jalkapalloa, koripalloa, voimistelua, pesäpalloa, suunnistusta, mäkihyppyä, yhdistettyä.

Suomen maajoukkueisiin on vuosikymmenien aikana valittu Myllykosken Kilpa-Veikkojen urheilijoita useissa eri urheilulajeissa.

Urheilulajeista paini on ollut Myllykoskella erittäin suosittu ja menestyksekäs laji. Erityisesti 60-luku oli Myllykosken Kilpa-Veikkojen painijoiden kulta-aikaa. Seura voitti jopa vuonna 1963 Suomen Cupin, jonka voittaa Suomen menestynein painiseura.

Vuosikymmenien aikana tuhannet, kymmenet tuhannet urheilijat, valmentajat, taustahenkilöt, kannattajat ovat olleet Myllykosken Kilpa-Veikkojen toiminnassa mukana. Myllykosken Kilpa-Veikot on ollut yksi suurimmista urheiluhenkisten Myllykoskelaisten ihmisten yhdistävä voima.

Seura on antanut mahdollisuuden harrastaa urheilua monipuolisesti. Kilpa-Veikkojen urheilijat ovat saavuttaneet mainetta ja kunniaa lukuisissa kilpailuissa seuratasolla, sekä maailman huipulla. Kaikki seuran toiminnassa mukana olleet ovat varmasti kokeneet lukuisia hienoja ja unohtumattomia urheiluelämyksiä. 

Myllykosken Kilpa-Veikkojen perustamisesta tulee kuluneeksi tänä vuonna 90-vuotta. Kymijoki virtaa Myllykosken läpi niinkuin vuonna 1929, jolloin seura perustettiin, mutta Kilpa-Veikkojen toiminta on hiipunut vuosikymmenien aikana jaosto kerrallaan. Vuonna 2019 seurassa ei ole enää minkäänlaista toimintaa....

Kilpa-Veikkojen hiihtäjät PARRASVALOISSA

Monille erityisesti vähän iäkkäämmille kilpahiihdon seuraajille ympäri Suomea, Myllykosken Kilpa-Veikot on hyvin tuttu hiihtoseura. Vielä viime vuosinakin on kuultu kerrottavan tarinoita,  kuinka kilpahiihdon seuraajien mieliin on aikanaan painuneet radioselostukset hiihtokilpailuista 40- ja 50-luvuilta, joissa urheiluselostajalegenda  Pekka  Tiilikainen ja kumppanit hehkuttivat Myllykosken Kilpa-Veikkojen hiihtäjiä Heikki Hasua ja Arvo Viitasta. 

Kevät-talvella 2018 menestyksekkään kilpahiihtouransa päättänyt Ville Nousiainen aloitti aikuisten arvokisaputkensa vuoden 2006 Torinon talviolympialaisista. Kouvolan Hiihtoseuran kasvatti on tullut tutuksi urheilijaksi miljoonille talviurheilun seuraajille niin kotimaassa, kuin ympäri maailmaa. Harva kilpahiihtourheilua seuraava kuitenkaan enää muistaa, tai tietää, että Ville on edustanut nuorten sarjoissa useamman kauden ajan Myllykosken Kilpa-Veikkoja. Hän nimittäin siirtyi edustamaan vuonna 1998 Kilpa-Veikkoja ollessaan 15-vuotias. Ville on siis "Myllykosken miehiä."  : )

Myllykosken Kilpa-Veikkojen HIIHTOLEGENDAT

Myllykosken Kilpa-Veikoissa on ollut vuosikymmenien aikana satoja, jopa tuhansia kilpahiihtäjiä, hiihtovalmentajia ja taustahenkilöitä. Jokainen on luonnollisesti omanlaisensa ihminen, mutta suureen joukkoon on mahtunut aikojen kuluessa useita persoonia. Välillä on mukava muistella seuran hiihtäjien upeita menestyksien hetkiä, mutta joskus on ollut mukava myös muistella värikkäitä Myllykoskelaisia hiihtourheilun parissa toimineita ihmisiäkin....

Myllykosken Kilpa-Veikkoja edustaneista kilpahiihtäjistä viisi hiihtäjää voidaan nimetä hiihtovauhtinsa ja kilpailumenestyksensä ansioista Mestariluokkaan, Legendoiksi:

Sotien jälkeen 40- ja 50-luvuilla Suomen ja maailman parhaimmistoa hiihdossa ja yhdistetyssä edustivat Myllykoskelaiset maanviljelijä Heikki Hasu, Myllykosken paperitehtaan metsäteknikko Arvo Viitanen, sekä kirvesmies Tauno Kirves.

Petri Aho oli 80-luvulla nuorten sarjoissa Suomen parhaimmistoa, ja yleiseen sarjaan siirtyessään hän haastoi hienosti erityisesti luistelutyylillä Suomen A-maajoukkuehiihtäjät. 

Ville Nousiainen voitti useita Suomen mestaruuksia, sekä himmeämpiä SM-mitaleita nuorten sarjoissa edustaessaan Myllykosken Kilpa-Veikkoja. Suomea hän edusti nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa vuosina 2002 Schonah:ssa ja 2003 Sollefteå:ssa, joissa parhaimmillaan ylsi seitsemänneksi yhteislähtökilpailussa. Ville vaihtoi vuonna 2004 seuraa Kilpa-Veikoista Kiteen Urheilijoihin. Kaudeksi 2007 hän palasi kasvattajaseuraansa Kouvolan Hiihtoseuraan, jota hän edusti kilpahiihto uransa loppuun asti.

Heikki Hasu

Heikki voitti 21-vuotiaana vuonna 1948 St Moritz:n olympialaisissa kultaa yhdistetyssä. Sodasta toipuvalle koko Suomen kansalle oli valtavan suuri merkitys Suomalaisten urheilijoiden menestyminen olympialaisissa. Menestyneet urheilijat olivat suuria sankareita. Heikin palattua St Moritz:n olympialaisista junalla Myllykoskelle,  sankaria oli  vastassa arviolta viisituhatta juhlijaa ! 

Sotavuosien  jälkeen Suomessa oli pulaa kaikesta.  St Moritz:n olympialaisiin valmistautuville urheilijoille ministeriö myönsi oikein ylimääräisen ravintoannoksen: kuukaudessa puoli kiloa voita ja puoli kiloa sokeria, sekä litra maitoa päivässä.  Pulaa oli myös hiihtovarusteista kintaita ja monoja myöten. Olympiaedustajien pitäessä Kittilässä valmistautumisleiriä, lähetti New Yorkin suomalainen hiihtoseura leiriläisten iloksi oikeaa kahvia. 

Vaikka Heikki oli yhdistetyn mies, niin hän kilpaili tasavertaisesti hiihdon erikoismiesten kanssa. Hän saavutti jopa vuoden 1952 Oslon olympialaisissa 4x10 km viestihiihdon kultaa, sekä Lake Placid:n vuoden 1950 MM-kilpailujen 4x10 km viestihiihdon hopeaa. Heikki hiihti vuonna 1950  Holmenkollenin 18 kilometrin hiihtokilpailussa peräti toiseksi, sekä on hän voittanut Suomen mestaruudenkin 18 kilometrin hiihtomatkalla.

Lisäksi Heikki saavutti vuoden 1952 Oslon olympialaisissa hopeamitalin yhdistetyssä. Lake Placid:n MM-kilpailuissa vuonna 1950 hän voitti kultaa yhdistetyssä.

Salpausselällä Hasu on voittanut yhdistetyn kilpailun peräti viisi kertaa.

Heikki oli myös Norjassa erittäin suosittu ja pidetty urheilija. Holmenkollenin yhdistetyn kilpailun hän voitti vuonna 1953, ja sain voitosta palkinnoksi arvostetun Kuninkaan kannun.

Heikki Hasu valittiin Vuoden urheilijaksi Suomessa vuosina 1948 ja 1950.

Vuonna 2001 Heikille myönnettiiin Pro Urheilu tunnustuspalkinto menestyksekkäästä urheilu-urasta.

Arvo Viitanen

Arvo oli Suomen ja maailman parhaita hiihtäjiä 50-luvulla. Hänet tunnettiin erityisesti armottomana viestinhiihdon miehenä. Viestinhiihdossa hän saavutti Cortina d Ampezzon olympialaisissa hopeaa vuonna 1956, sekä kultaa vuoden 1954 Falunin MM-kilpailuissa ja pronssia Lahden 1958 MM-kilpailuissa.

Lisäksi hän saavutti Falunin 1954 MM-kilpailujen 15 kilometrillä hopeaa ja pronssia 50 kilometrillä. Lahden vuoden 1958 MM-kilpailujen 50 kilometrin matkalla pronssimitalin.

Lahden Salpausselän kilpailuissa Arvo voitti neljänä vuonna peräkkäin. Hän voitti ensimmäisenä hiihtäjä pikamatkan kolme kertaa, vuosina 1952, 1953, 1954, ja sai himoitun kiertopalkinnon omakseen.

Vuonna 1955 maailman parhaat hiihtäjät saivat todeta Salpausselän 50-kilometrillä Arvo Viitasen hiihdon kiistattomaksi kuninkaaksi. Salpausselän 50-kilometrin kilpailua oli seuraamassa runsas joukko ulkomaalaisia diplomaatteja, melkein koko Suomen hallitus : ) , ja yli 20 000 päinen yleisö. Se oli suurta Suomalaista hiihtourheilun juhlaa.

Arvo voitti myös 50-kilometriä Holmenkollenilla vuonna 1956, kolme Suomen mestaruutta, kaksi SM-hopeaa henkilökohtaisilla matkoilla. Suomen mestaruuden 3x10 km viestissä vuonna 1954 (Evon Metsäpojat) ja pronssia 1951 (MyKV: Hasu, Viitanen, Kirves).

Tauno  Kirves

Monille jopa myllykoskelaisille Tauno Kirves on hieman tuntemattomampi hiihtäjäsuuruus. Vuodesta 1950 Myllykosken Kilpa-Veikkoja edustanut Tauno Kirves hiihti upean ja menestyksekkään kilpahiihtouran.

Vuonna 1950 Tauno oli Suomen MM-kisaedustajana Lake Placidissä. Hän sjoittui 18 km:llä 19:nneksi ja 50 km:llä 20:nneksi. Holmenkollenin 50 km:llä Kirves oli viides vuonna 1947, ja Ruotsissa samalla matkalla kolmas vuonna 1948. Salpausselällä hänen parhaat sijoitukset olivat kolmas sija 18 km:llä v. 1946 ja kuudes sija 50 km:llä vuonna 1948.

Tauno Kirves saavutti SM-kilpailuista pronssia 50 km:llä 1948, 30 km:llä 1949 ja viestissä vuosina 1945, 1951 ja 1952. Kilpa-Veikkojen 3x10km viestijoukkueessa hiihtivät: Hasu, Viitanen, Kirves

Vuosina 1947-1949 hän voitti Puijolla, Jyväskylässä, Kemijärvellä 30 km:n ja 50 km:n kilpailuja yhteensä kuusi kertaa.

Puolustuslaitoksen mestaruuden Kirves voitti sotilaspartiohiihdossa, Rajavartiolaitoksen mestaruuden 18 km:llä ja sotilaspartiohiihdossa vuonna 1941.

Sodan aikana Tauno Kirves kunnostautui päämajan kaukopartiomiehenä osasto Vehniäisessä. Edesmennyt sotakirjailija Pentti H Tikkanen kirjoitti todenperäisiä sotakirjoja kaukopartiomiehistä. Muutamissa Tikkasen kirjoittamissa sotakirjoissa on kerrottu juuri Tauno Kirveen osaston toiminnasta, ja Kirves esiintyy niissä omalla nimellään.

Yllä olevassa valokuvassa Vehniäisen Rastas partio on juuri palannut 37 vuorokauden "reissulta" vihollisen selustassa heinäkuussa 1944. Partio oli joutunut uimaan alasti Vuoksen yli omien puolelle palatessaan.
Rastas partio kuului ns. Matti-partioihin. Vihollisen aloitettua suurhyökkäys kesällä 1944, jättäytyivät Matti-partiot vihollisen selustaan Kannaksella.

Tauno Kirves kuvassa ensimmäinen oikealla.

Petri Aho

Inkeroisten Terhon kasvatti Petri Aho siirtyi Myllykosken Kilpa-Veikkoihin valmentaja Arto Purhon houkuttelemana heidän aloitettua yhteistyö 80-luvun puolivälissä. 

Nuorten 20-vuotiaiden sarjassa Pete voitti Suomen mestaruuden 30 kilometrin matkalla, ja saavutti SM-pronssia 15 kilometrin matkalla.  

Pete edusti Suomea vuonna 1986 nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa Lake Placidissä. Hän sijoittui perinteisen hiihtotyylin 10 km kilpailussa 35.-sijalle, ja vapaan hiihtotyylin 30 km kilpailussa 16.-sijalle.

Yleisessä sarjassa hiihtäessään hänet valittiin edustamaan Suomea kahteen maailmancup:n osakilpailuun, Lahden Salpausselälle ja Tsekkoslovakian Nove Mestoon. 

Ville Nousiainen

Kaksinkertainen pronssimitalisti Liberecin MM-kilpailuissa vuonna 2009: parisprintti (Ville / Sami Jauhojärvi) ja 4x10 km viesti (Matti Heikkinen, Sami Jauhojärvi, Teemu Kattilakoski, Ville Nousiainen)

Olympialaiset: Torino v. 2006, Vancouver v. 2010, Sotsi v. 2014. Yhteensä 8 starttia.

MM-kilpailut: Sapporo v. 2007, Liberec v. 2009, Holmenkollen v. 2011, Val di Fiemme v. 2013, Falun v. 2015, Lahti v. 2017. Yhteensä 20 starttia.

Maailmancupissa kolmesti palkinnoilla kaudella 2007-2008: Rybinsk:ssä toinen yhteislähtökilpailussa, kolmas 15 kilometrin kilpailussa Otepäässä ja parisprinttissä Sami Jauhojärven kanssa toisia Liberec:ssä. Yhteensä 169 maailmancup starttia.

MARRASKUUN 2019 KUVAGALLERIA

Kansanjuhlaa Myllykoskella vuonna 1948. 

Olympiavoittaja Heikki Hasua kannetaan kultatuolissa

Vuonna 2002 Helsingin Sanomissa muisteltiin menneitä

Tyylikkäitä herrasmiehiä !

Myllykosken Kilpa-Veikojen vuoden 1957 Maakuntaviestin voittanut joukkue: Eino Alastalo, Tauno Kirves, Jouko Kääpä, Pauli Lindström, Vilho Häkkinen, Arvo Viitanen, joukkueen johtaja Reino Mänttäri.

Myllykosken Kilpa-Veikot voitti vuonna 1987 Kouvolassa Maakuntaviestin 24 vuoden tauon jälkeen.
Joukkueessa hiihtivät: Pertti Paajanen, Veini Ahola, Aki Onatsu, Ari Ivanoff, Kimmo Turkia, Veikko 
Purho.

 Petri Aho oli Skilom suksimerkin tallihiihtäjä noustessaan

Suomen nuorten sarjan huipulle 80-luvulla

Peltosen suksitehtaalla Heinolassa, on tällainen, noin kaksi metriä korkea upea banderolli

Peltonen Skin suksien testihiihto Imatran ensilumen ladulla 21.10.2019.


Hyvää ja Mukavaa hiihtokautta !

T. Suksitalli-Saviniemi-Myllykoski-Finland

Suksitalli Instagramissa  : )

Kotkan Poikii...

Lukuisia virheitä on tullut elämässä tehtyä... Monia asioita olisin voinut jättää kokonaan tekemättä... Käyttäytyä paremmin, tehdä toisin... Mutta sellaista se elämä ehkä on ollut kaikilla... Kukapa meistä on ihan täydellinen... En ala tässä sen enempää synkistelemään, vaan päin vastoin... Joitakin vanhoja juttuja on mukava muistella ja vähän niitä naureskellakin... Joistakin jutuista olen ottanut ehkä vähän opiksenikin....

Tammikuussa julkaistuani "Hiihtoleiri Levillä vuonna 2018" blogikirjoituksen, sain siitä yhden palautteen sähköpostilla... Täytyy tunnustaa, että luettuani palauteen tunsin piston sydämessäni, pienen piston sydämessäni... Palautteen antaja kirjoitti: "Hyvään saunakulttuuriin kuuluu kysyä kanssasaunojilta lupa löylyn heittämisee. Kohteliaisuus on hyve myös saunassa."

Palautteen antaja on täysin oikeassa. Käyttäydyin sopimattomasti saunoessani vuonna 1997 Bosniassa Bulgarialaisten rauhanturvaajien, sekä vuonna 2018 saunoessani hiihtoleirillä Levillä Kroatialaisten alppihiihtäjien kanssa. 

Erityisesti silloin, kun ulkomaalaisia on saunomassa samassa saunassa, olisi Suomalaisten syytä ottaa kanssasaunojat huomioon... Kohteliaisuus ei maksa mitään, vaan se on hieno piirre, hyve myös saunassa... !  Miten saatoinkaan olla niin epäkohtelias, että höyrystytin Bulgarialaiset rauhanturvaajat, sekä Kroatialaiset alppihiihtäjät julmasti ulos saunasta... Olen pahoillani....

Reilu vuoden ajan olen kirjoittanut Suksitalli blogiani ja Instagramissakin olen ollut viime vuoden elokuulta asti... Aika monta blogijuttua ja Instagram kuvaa on tullut jo julkaistua... Onneksi negatiivinen,...... rakentava palaute on jäänyt tuohon yhteen... 

Muutamat ihmiset ovat lähettäneet palautetta Suksitallin sähköpostiin, toiset ovat kirjoittaneet kommentteja muutamiin Facebook ryhmiin laittamieni linkkieni jatkoksi...
On ollut hieno huomata, minkä verran blogikirjoitukseni ja niissä olleet valokuvat, sekä Instagramissakin olleet  valokuvat ovat herättäneet minulle tutuille ja tuntemattomille ihmisille erilaisia mukavia hiihtomuistoja... Niitä on ollut kiva lukea, sekä huomata, kuinka välillä kommentit lisääntyvät ketjukirjeen lailla.... 

Viime keväänä, lähes vuosi sitten oli kiva käydä pitkästä aikaa tapaamassa omalla paikkakunnallani Myllykoskella  asuvaa  olympiavoittajaa Heikki Hasua ja kirjoittaa hänestä blogikirjoitus... Eräältä minulle tuntemattomalta mieheltä tuli sähköpostiviesti tämän vuoden helmikuussa:  "Hieno kertomus lapsuuteni ihanteesta. Meillä Ruovedellä oli 50-luvun alussa jopa tavoitteena saada oikean näköinen Hasun pipo. Se oli sininen ja alaosaa kiersi valkoinen reunus. Hasulla oli hieno urheilu-ura." ....    Mukavia hiihtomuistoja lähes 70-vuoden takaa...! Minullakin oli muutama vuosi sitten tavoitteena saada Suksitallini kokoelmaan pipo, legendaarinen Järvisen J-pipo... Taisin siitäkin kirjoittaa blogiini pienen tarinankin... ; )

Tämän vuoden helmikuussa sain myös viestin: "Voin lahjoittaa sun kokoelmaan ainakin Peltosia, jos kelpaa...."  Viestin lähettäjä oli 80-luvun Suomen edustushiihtäjä, Karhulan Urheilijoita seuratasolla edustanut Ari Hynninen. Tuntui mukavalta saada tällainen suksitarjous kokoelmaani Arin tasoiselta kilpahiihtäjältä... Arilta tulleesta suksitarjouksesta erityisen hienon tekee se, että silloin joskus aikanaan 80-luvulla hiihdettiin muutamia kertoja samoissa kansallisissa ja piirinmestaruus kilpailuissa, sekä  Maakuntaviesteissä. Hänen hiihtoa ja vauhtia oli kiva päästä vierestä näkemään, paikan päältä... Muistan joskus Arin kilpahiihtoa vierestä katsellessani haaveileeni hiihtää joskus isona yhtä kovaa... Hän oli tuohon aikaan yksi esikuvistani... "Kotkan poikii." : )  Muutamia kertoja muistan olleeni Arin kanssa juttusillakin. Itävallan Ramsaussa ja Saariselällä leireilimme jonain vuonna samaan aikaan ja satuimme olemaan vielä samassa hotellissakin.

Kymenlaaksosta ei 80-luvulla kovin montaa kilpahiihtäjää ollut, jotka saavuttivat SM-mitaleita yleisessä sarjassa, kiersivät maailman cup:a säännöllisesti, sekä tullut valituksi arvokilpailuihin... Ari saavutti vuonna 1986 SM-kilpailuissa pronssia 30 km:n ja 50 km:n hiihtomatkoilla... Yhteensä Ari hiihti yli kahdessakymmenessä maailman cup:n osakilpailussa, yltäen parhaimmillaan 14-sijalle. Ari valittiin Suomen joukkueeseen Oberstdorfin MM-kilpailuihin vuonna 1987 ja hiihti siellä hienosti 16-sijalle perinteisen tyylin 15 km:n hiihtomatkalla. Maailman mestaruuden voitti Italian Marco Albarello, jolle Ari hävisi 1 min 14 sek yhdellä kuperkeikalla. Ruotsin Thomas Wassberg oli toinen ja Neuvostoliiton Mihail Devjatjarov kolmas.... Ari hiihti myös Suomen viestijoukkueessa, joka sijoittui kuudenneksi. Joukkueessa olivat: Jari Laukkanen, Ari Hynninen, Harri Kirvesniemi, Kari Ristanen.

Signature:  Ari  Hynninen

Vastasin heti Arin lähettämään viestiin: "kyllä sun Peltosen kilpasukset kelpaa, kiitos tosi paljon.... Milloin voisin tulla sukset hakemaan ?" ... Ari pääsi pari vuotta sitten sotilaseläkkeelle merivartijan tehtävästä, niin hänelle sopi tapaamisemme milloin vain... 

Eräänä maanantai-iltana lähdin ajelemaan Arille, joka asuu Kotkassa, niinkuin on aina asunut...Puhelimen navigaattori ilmoitti saapumiseni kohteeseen ja sen olevan vasemmalla. Käänsin autoni omakotitalon pihaan ja samalla katselin isoa veneen hahmoa, joka oli pressun alla. "Oikeassa osoitteessa ollaan", koska olen nähnyt muutamia valokuvia, joissa Ari veneilee juuri tuon mallisella veneellä.... Nousin ylös autosta ja otin mukaani kassin, jossa oli pienet kilisevät tuliaiset.  ; ) Kävelin talon ulko-ovelle ja soitin ovikelloa... Ulko-ovi avautui ja hämärässä valaistuksessa tervehdin oven avannutta miehen hahmoa ja samalla taisi jo melkein vasen käsi alkaa  ojentamaan kilisevää kassia, kunnes suustani päästyi ehkä hieman epävarmalla äänellä "Ari Hynninen."...  Pikkasen nolotti... "Hynniset asuu naapurissa"... Kassi äkkiä tiukasti kainaloon ja siirtyminen naapuriin, jonka etupihalla Ari jo  minua odottikin.... 

Paiskattiin Arin kanssa kättä, hymyiltiin, tavattiin pitkästä aikaa... 

                      Kouvolan Sanomat, 1990. PM-viestit Kotkan Honkalassa.

TUL, SVUL, FSS

Ari edusti hiihtäjänä seuratasolla Karhulan Urheilijoita, joka on Työväen Urheiluliiton, eli TUL:n alainen jäsenseura. Työväen Urheiluliitolla oli 90-luvun alkuvuosille asti omat valmennus ryhmänsä jäsenseurojensa huippuhiihtäjille. Tuohon samaan aikaan Suomen Valtakunnallisen Urheiluliiton, elin SVUL:n jäsenseurojen Suomen parhaat kilpahiihtäjät pääsivät Hiihtoliiton valmennusryhmiin. Lisäksi on  FSS, eli Finlands Svenska Skidförbund, johon kuuluvat ilmeisesti Suomen Ruotsinkieliset hiihtoseurat.

Työväen Urheiluliiton antamaan valmennus- ja leiritystukeen Ari oli erittäin tyytyväinen. TUL leiritti huippuhiihtäjiään kauteen valmistaumisessa yhteensä lähes 2-3 kuukautta. Leirejä järjestettiin mm. Norjassa, Itävallassa, Suomen Lapissa. Itävallassa pidettiin jopa kolme kahden viikon leiriä kaudessa... Huippukilpahiihtäjänä  Ari uskoo saaneensa yhtä hyvän tuen TUL:ta valmentautumiseen, kuin Hiihtoliiton valmennusryhmiin tuohon aikaan kuuluneet kilpahiihtäjät.
Ari kuului myös siihen huippu-urheilijoiden joukkoon, jota olympiakomitea tuki antamallaan apurahalla.

Kotkan alueella oli 80-luvulla monia valtakunnan tasollakin mitattuna kovan tason kilpahiihtäjiä, mutta ne jakautuivat alueen lukuisiin urheiluseuroihin: Karhulan Urheilijat, Karhulan Veikot, Karhulan Katajaiset, Kotkan Into, Kymin Koskenpojat... 

Tuohon aikaan oli ollut keskusteluja Kotkalaisten kilpahiihtäjien yhdistymisestä yhden hiihtoseuran alaisuuteen, mutta se ei kuitenkaan toteutunut. Ari kertoi joskus katselleensa SM-viestien jälkeen Karhulan Urheilijoiden ja Karhulan Veikkojen hiihtäjien osuusaikoja. Jos kahden Kotkalaisen TUL:on kuuluvien seurojen neljä parasta osuusaikaa hiihtänyttä hiihtäjää olisi ollut samassa viestijoukkueessa,  joukkue olisi voittanut Suomen mestaruuden yli minuutilla! 

Arin ollessa 21-vuotiaana hiihtoleirillä Norjassa, hän seurasi tarkasti siellä samaan aikaan leireilevien maailman huippuhiihtäjien harjoittelua. Siellä Ari oivalsi, kuinka hiljaisella vauhdilla maailman huippuhiihtäjät harjoittelevat peruskestävyys harjoitukset! Norjan hiihtoleirin jälkeen Ari pudotti reilusti peruskestävyysharjoituksiensa vauhteja, jolla oli merkittävä vaikutus hänen kilpahiihto vauhtinsa paranemiselle. 

Kilpailukaudella 1987-1988 Ari oli alkukaudesta hurjassa kunnossa. Kauden ensimmäiset kilpailut olivat menneet loistavasti ja hänen selkeä tavoitteensa oli Galgaryn olympialaiset. 
Mikkelin Varsavuoressa järjestettiin hiihdon yleisen sarjan SM-kilpailut, jotka olivat tietysti samalla yksi tärkeimmistä näyttöpaikoista valittaessa joukkuetta olympialaisiin... Alkukauden erittäin hyvien hiihtojen perusteella Ari oli tv-selostajienkin mielestä yksi suurimmista ennakkosuosikeista perinteisen hiihtotyylin 15 km kilpailussa... Jossain vaiheessa kilpailua Aria ei enää viralliselle väliaikapaikalle saapunut... Minäkin muistan elävästi katsoneeni kilpailua televisiosta ja sen, kuinka tv-selostajat ihmettelivät, missä on Ari?... Arin suksi oli lipsahtanut vuorohiihdossa niin pahasti, että hänen nivusensa oli revähtänyt. Hän joutui keskeyttämään kilpailun ja koko loppukausikin oli pilalla...  

Jonkin aikaa Arin kanssa juteltuamme ja hänen kilpasuksiaan katseltuamme puhelimeni soi. Poikani Aleksi soitti: "milloin sie iskä tulet kotii, kun mie olen jo syöny iltapalan ja käymässä nukkumaa..."  Voi hyvänen aika miten aika olikin rientänyt nopeasti, lähes kaksi ja puoli tuntia olimme muistelleet Arin kanssa vanhoja hiihtojuttuja... Niitä oli mukava muistella:

Karhulassa Tampsan kisamontussa järjestettiin aikanaan Karhuntalja hiihdot, jotka olivat varmasti joka vuosi yhdet Suomen suurimmat kansalliset hiihtokilpailut. Miesten yleisessä sarjassa oli aina pääpalkintona oikea karhuntalja, joka oli arvoltaan nykyvaluutassa peräti noin 1700 €. Lukuisat Suomen maajoukkuetason hiihtäjät ympäri Suomea tulivat tavoittelemaan arvokasta pääpalkintoa... Useana vuonna urheiluselostaja legenda Anssi Kukkonen oli Tampsan kisamontussa hoitamassa kenttäkuulutuksen ja piti yleisön hyvin tietoisena kilpailun kulusta kertomalla ammattitaisoisesti ja tarkasti väliaikoja... Urheiluruudun toimittaja ja kameraryhmäkin oli melkein aina paikalla... Ari voitti Karhuntalja hiihdot kolme kertaa. Kolmesta voitetusta karhuntaljasta hänellä on vielä yksi talja muistona... Lukuisten Suomen huippuhiihtäjien saapuminen kilpailemaan Karhulan Tampsan montulle kiinnosti myös Kotkalaista yleisö. Ari muisteli, että eräissä iltahiihtoina järjestetyissä Karhuntalja hiihdoissa olisi ollut yleisöä paikalla peräti kolmisen tuhatta ja tunnelma oli ollut tietysti tosi upea, ikimuistoinen !

Kilpasuksistakin tietysti juteltiin.... Ari oli Peltosen tallihiihtäjä ja muistelee lämmöllä yhteistyötä suksitehtaan kanssa. Peltonen tarjosi hänelle kilpailukykyisen kaluston ja mikäli tarvetta ilmeni, tehtaalta toimitettiin nopeasti lisää suksia... 

Ensimmäisen kerran Ari kävi isän kanssa ostamassa kilpasuksia Peltosen suksitehtaalla Hartolassa jo 70-luvun loppupuolella... Sopivat kilpasukset Arille oli valinnut olympiavoittaja Arto Koivisto, joka sattui olemaan käymässä tehtaalla samaan aikaan... Innsbruckin vuoden 1976 olympialaisten jälkeen Arto Koivisto hiihti neljä vuotta Peltosen tallissa... 
Samaisella reissulla Hynniset tapasivat suksitehtaan johtajan, itse Toivo Peltosen, joka perusti  suksitehtaan jo 40-luvulla. 
Peltosen tallihiihtäksi Ari pääsi vuonna 1986, jolloin tallipäällikkönä toimi legendaarinen August Kiuru, hiihdon maailmanmestari ja olympiamitalisti... Kiurun jälkeen tallipäällikkönä toimi Asko Lahdelma, jonka kanssa Ari oli paljonkin tekemisissä ja kertoi yhteistyön sujuneen oikein mukavasti...       

Pari vuotta sitten jäätyään merivartijan tehtävästä sotilaseläkkeelle, Ari sai mieleisen läksiäislahjan työkavereiltaan. Työkaverit olivat tilanneet Peltosen suksitehtaalta hänelle erittäin hienot erikoisvalmisteiset sukset.  PELTONEN WCR Skating HYNNINEN teksti koristaa suksen etuosaa... Koska  Ari valvoi Suomenlahden meriliikennettä ja meriturvallisuutta vuosikymmenien ajan Haapasaaren merivartioasemalla, suksien kantaan on upeasti oivallettu  laittaa Haapasaaren karttakoordinaatit: HAAPASAARI 60°17'12.39"N, 027°11'06.06"E. : )

Ari vähän yllytettiin kilpailemaan noin kymmenen vuotta sitten ikämiesten hiihdon SM-kilpailuihin, joissa hän "taisi jopa voittaa" Suomen mestaruuden...  Viime vuosina hän on urheillut, liikkunut, ulkoillut päivittäin sen verran, kuin on mukavalta tuntunut... 

24h Viestihiihto Tapahtuma, Anjala / Kouvola, 9.3.2019, Puusuksi Team

Kiitos Ari ! 

Maaliskuun Kuvagalleria

 

Suksitalli-Myllykoski-Finland: Peltonen Collection. ; )

 Made in Heinola-Finland

MUKAVAA KEVÄTTÄ KAIKILLE !   t. AO

Paluu Tulevaisuuteen - Back to the Future

Kyllä tuo aika vaan rientää.... Tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulee, aina nopeammin vuodet, vuoden ajat ( erityisesti kesästä syksyyn), kuukaudet ja viikot vaihtuvat ! 

Täytyy kyllä tunnustaa, että vähän kummalliselta se tuntuu, kun ensi keväänä täytän jo 50-vuotta. Yksi tuttu on jo kerinnyt sanomaan, että "sinäkin saavutat sitten miehen iän".
Kiitos kohteliaisuudesta, mutta ei se nyt hirveästi lämmittänyt... Eikä sekään, että 50-vuotis syntymäpäivä on palkallinen vapaapäivä töistä.... Täytyykin pyytää pomolta, että merkitsee oikein pitkän työvuoron tuolle päivälle, onhan ne kaikki "tehdyt" työtunnit pois jakson kokonaistuntimäärästä... ; )

Kaikenlaista sitä on kerinnyt tähän ikään mennessä näkemään, tekemään ja kokemaan....
Sekin täytyy tunnustaa, että ihan kaikki ei ole mennyt vuosien varrella niinkuin Stömsössä... Monia asioita tekisin toisin, paremmin, mutta toisaalta, voin olla joihinkin tekemiini asioihin ja valintoihin hyvin tyytyväinen... 

Monet asiat ovat muuttuneet valtavasti siitä, kun olin pikkuinen poika.... Puusukset vaihtuneet hiilikuitusuksiksi, rottinkisauvat 100 % carbonsauvoiksi, suksien parafiinivoitelu fluoripulveri voiteisiin , suksien sidemallit vaihtuneet tasalta ja puolelta,....yms...
On keksitty kännykät, tabletit, mikrot, Cerat, pelit ja pensselit.... Mitähän kaikkea sitä vielä ehtii nähdäkään....

Lähes kaikki Myllykosken Kilpa-Veikkojen kilpahiihtäjät olivat aikanaan suksimerkkiuskollisia Järvisen valmistamille kilpasuksille. Myllykoskelaisten kilpahiihtäjien suksimerkkiuskollisuus ja hyvät  suhteet Järvisen suksitehtaalle sai alkunsa jo 50-luvulla. Myllykoskelainen mestarihiihtäjä, maailmanmestari Arvo Viitanen  loi omilla saavutuksillaan ja varmasti myös omalla upealla persoonallaan alun vuosikymmeniä kestäneelle yhteistyölle, joka kesti ihan Järvisen suksitehtaan konkurssiin asti, eli 90-luvun alkuvuosille.

Useana syksynä haimme suoraan Järvisen tehtaalta kilpasuksia edulliseen hintaan, melkein puoli-ilmaiseksi. Tuntui mukavalta, kun itse tallipäällikkö Erkki Jääskeläinen puristeli ja valitsi sukset  myös minulle.  Järvinen teki liukkaita, hyviä suksia... Silloin ei käynyt edes mielessä, pitäisikö kokeilla myös  muiden  suksivalmistajien  kalustoa...  

Näin vuosikymmeniä noista ajoista myöhemmin, täytyy sekin tunnustaa, kun kaikenlaista näissä blogikirjoituksissa on jo vuoden aikana tullut tunnustettua, että  minusta tuntui aikanaan vähän siltä, kuin Fischerin, Rossignolin,      Kneisslin ja Atomicin suksissa olisi ollut jotain vähän tarunhohtoisempaa, kuin kotimaisissa Järvisissä, Karhuissa ja Peltosissa. Saati sitten Kuusistoissa, Valtosissa, Harjuissa.... Kaikella kunnioituksella Suomalaista suksenvalmistusta kohtaan....! 

Myllykosken suunnalla laduilla näkyi vielä 80-luvulla hyvin vähän ulkomaalaisten suksivalmistajien suksia. Eikä lähialueen urheiluliikkeiden suksivalkoimissakaan niitä ollut tarjolla kovinkaan monia pareja, eikä merkkejäkään. Muistan joitakin kertoja Kuusaankoskelaisessa urheiluliikkeessä tutkiskelleeni ulkomaalaisia kilpasuksia. Mieleeni tuli Kneisslin sukset, joiden päällä oli kierrettävä säädin, jolla saatiin ilmeisesti suksen jäykkyyttä säädettyä portaattomasti. Se oli ihmeellistä... Sekä se, kun Fischerin suksissa oli teräskantti, kuin laskettelusuksissa...

Useat tutut kilpahiihto kaverini kehuivat jo 80-luvun loppupuolella Peltosen kilpasuksia hyviksi suksiksi. Televisiossa näin useiden Suomalaisten maajoukkuehiihtäjienkin hiihtävän Peltosen suksitehtaan valmistamilla kilpasuksilla. Muistan ainakin maajoukkuehiihtäjistä Ari Hynnisen, Aki Karvosen, Johan Lind:n, Marjut Lukkarisen, Pirkko Määtän, Timo Kuorelahden ja Jari Räsäsen hiihtäneen Peltosen kilpasuksilla. Minäkin, uskollinen Järvisen mies innostuin ostamaan ensimmäiset muun merkkiset kilpaukset syksyllä 1989. Ostin heti alkuun kolme paria Peltosen Supria, luistelukilpasuksia: Wet Snow Base, mustapohjan, valkopohjan. Ne olivat erittäin hyviä kilpasuksia kaikki... On tosi hienoa, että Peltonen, Suomalainen kilpasuksien valmistaja pystyy valmistamaan edelleen erittäin liukkaita ja toimivia kilpasuksia, joita käyttävät myös ihan maailman huipulla kilpailevat hiihtäjät.     

Ensimmäiset ulkomaalaisvalmisteiset kilpasukset Fischerit ostin vuonna 1995. Kahdenkymmenenviiden vuoden aikana olen hiihtänyt lukuisilla Fischerin kilpasuksilla, mutta samanlaista tunnesidettä niihin ei kuitenkaan ole syntynyt, kuin syntyi nuorella Akilla Järvisen kilpasuksiin. : )  Viime keväänä voitin sotilaiden Suomen mestaruuden partiohiihdossa, joka on upein saavutukseni kilpahiihtäjänä. Hiihdin tuossa kilpailussa loistavasti toimineilla Fischerin RCS kilpasuksilla. Tuota kilpasuksiparia ei tietenkään ole vielä museoitu Suksitalliini, mutta veikkaan, että sinne ne päätyvät joskus kunniapaikalle... !

Kneisslin, eikä Rossignolin kilpasuksia minulla ole ollut koskaan, enkä ole ikinä edes niitä kokeillut. Kaksi vuotta sitten satuin saamaan kolme paria vanhoja Kneisslin kilpasuksia 70- ja 80-luvulta, sekä yhden Rossignolin kilpasuksiparin 80-luvulta Suksitallini kokoelmaan.  Kauniita suksia, tosi kauniita... Sekä ihan uuden veroisia....

Keltaisista Kneisslin kilpasuksista tulee heti mieleeni Ruotsalainen suosikkihiihtäjäni Gunde Svan. Elävästi muistan, kuinka hän hiihti ja taisi melkein aina voittaa  juuri samanlaisilla keltaisilla 80-luvun Kneisslin kilpasuksilla, kuin nyt kokoelmassani olevat kilpasukset ovat. Elävästi muistan myös senkin, kuinka upeilta näyttivät Svanin käyttämät kirkkaan keltaiset Salomonin monot.  

Suksitallini kokoelmassa on ainoastaan yhdet Rossignolin kilpasukset.  Norjalainen Pål Gunnar Mikkelsplass hiihti silloin joskus muistini mukaan samanlaisilla Rossignolin kilpasuksilla, jotka on nyt kokoelmassani. Mikkelsplass oli aikanaan kova kilpahiihtäjä, hänen  sukunimi oli  minusta nuorena  vähän kummallinen  lausua, sitäkin muistan vähän aikanaan ihmetelleeni.   Muistan kummastelleeni myös Mikkelsplassin poskessa olevaa suurta punaista syntymämerkkiä, joka on samanlainen, jollainen oli  Neuvostoliittolaisella päämiehellä Mihail Gorbatsovilla otsassa.... Kaikenlaisia vanhoja juttuja sitä tuleekin tässä mieleen.... 

Kneisslin ja Rossignolin kilpasukset, sekä vielä samoihin aikoihin kirkkaankeltaiset Salomonin kilpamonot "vihdoin satuani" ajattelin, että jonain päivänä näillä kilpasuksilla ja kilpamonoilla on ihan pakko mennä hiihtämään, sillä olihan juuri nämä vuosimallit "salainen haaveeni" noin 12-15-vuotiaana. : ) Niin se aika on vaan  rientänyt tämänkin asian suhteen, melkein kaksi vuotta, enkä ole saanut aikaiseksi mennä kokeilemaan hiihtää näillä kilpasuksilla...

Tämän talven hiihtokauden pääsin aloittamaan jo marraskuun ensimmäisenä päivänä Kouvolan Valkeassa, tykkilumiladulla. Hiihtokilometrejä on kertynyt aika mukavasti jo tässä vaiheessa talvea. On ollut mukava käydä hiihtämässä myös senkin takia, koska tänä talvena on pystytty tekemään Kouvolankin suunnalla erittäin laajat ja hyväkuntoiset latuverkostot runsaan luonnonlumen ansiosta useamman huonolumisen talven jälkeen. 

Yksin hiihdellessä on aikaa funtsailla kaikenlaisia asioita. Silloin tällöin ajatukseni pyörivät näissä blogikirjoituksissani. Jossain vaiheessa hiihtokautta sain ajatuksen, voisinko kirjoittaa peräti jonkinlaisen blogijutun, jos jonakin päivänä tänä talvena kävisin hiihtämässä ensimmäistä kertaa elämässäni Kneisslin ja Rossignolin kilpasuksilla.

Muutaman viikon aikana silloin tällöin asiaa pohtineena, sain ajatuksen testihiihdosta...  Suksitallissani on kaiken merkkisiä kilpasuksia ja talon vintillä on jonkin verran lisää....  Aloin tutkimaan ja suunnittelemaan testihiihtoa, johon ottaisin mukaan Kneisslin ja Rossignolin kilpasuksien lisäksi muunkin merkkisiä kilpasuksia:  Löytyy Järviset, Karhut, Peltoset, Fischerit..... Testihiihto alkoikin tuntumaan entistä mielenkiintoisemmalta ja upeammalta ajatukselta, kun keksin vielä senkin, että pystyn testaamaan  suksia peräti kahdelta eri vuosikymmeneltä, 70- ja 80-luvulta. 

Suksitestin suunnittelin toteuttaa yksinkertaisella ja toimivalla tavalla: Luistotesti pitkässä laskussa, jossa sekunttikellolla kellotan ajan lähtöpisteestä laskun kohtaan, johon kaikki testisukset liukuivat vielä hyvällä vauhdilla. Vanhempien kilpasuksien, eli 70-luvun kilpasuksien sarjassa testilaskua hankaloitti hieman se, että tuon ajan siteet, eivät mahdu tämän päivän latuihin. Kaikilla kilpasuksilla suoritin varmuuden vuoksi kaksi testilaskua, mutta sillä ei ollut lopputuloksen kannalta merkitystä... Yritin tehdä vaan kaikelta osin huolellisen suksitestin. 
      : ) 

Suksitestini suksien profiilit ovat sellaiset niinkuin ne ovat, ja painoni on se mikä se on..... Mielenkiintoisen ja tosi hauskan suksitestin tein näillä kokoelmassani olevilla suksilla erittäin kauniina  talvisena pakkaspäivänä....  Kivaa oli... !   : )

SUKSITESTIT

Kilpasuksisarjan tulokset: 70-luku

1.  Sisu-Peltonen Glasfiber 2000,   Hartolan Suksi, Made in Finland

2.  Järvinen Glass Micro,   Made in Finland

3.  Kneissl Racing Super,   Made in Austria

4.  Fischer Europa Racing,   Made in Austria 

5.  Karhu Fiber Racing,   Made in Finland

Kilpasuksisarjan tulokset: 80-luku

1.  Fischer RCS Pulver Racing,   Made in Austria

2.  Rossignol Equipe K/S,   Made in France

3.  Peltonen Kollen,   Made in Finland

4.  Kneissl Super Star WM,   Made in Austria

5.  Järvinen RSS Carbon Pulver AFC,   Made in Finland

6.  Karhu Racing Matrix 1190,   Made in Finland

TESTISUKSIEN VOITELU

Silloin joskus ennen kilpasuksien voiteleminen oli helppoa, yksinkertaista, sekä huomattavasti paljon edullisempaa, kuin nykyään. Kilpailuihin voitelin aina pakkaskelillä sinistä Rexiä ja vesikelillä keltaista Tokoa. Vesikelillä taisin lisäksi painaa suksen pohjiin viilalla pienet urat... Kyllä luisti.... 

Suksivoiteet ovat viime vuosina kehittyneet aivan valtavasti. Voiteet ovat liukkaita ja likaa hylkiviä. Nestemäisillä luistovoiteilla on tosi helppoa voidella sukset liukkaiksi, eikä suksen pohjista tarvitse siklata suuritöisesti ylimääräisiä parkkuja pois, niinkuin ennen vanhaan tehtiin...Pelkkä harjaus riittää... Nykyään vesikelillä saa sukset kohtuullisen liukkaiksi pelkästään putsaamalla suksen pohjat fluoripitoisella puhdistusaineella, joka jättää suksen pohjaan jonkinlaisen likaa hylkivän fluorikalvon... Helppoa ja luistavaa....

Suksitestini kaikki kilpasukset, peräti yksitoista paria voitelin luonnollisesti entisajan tapani mukaan Rexin sinisellä luistovoideparkulla. Aika iso urakka, mutta ainakin luistovoitelun osalta kaikki sukset olivat tasavertaisia. : )

SUKSITESTISSÄ EXELIN KILPASAUVAT

Nykyään on lukuisia huippukilpahiihtosauvojen valmistajia, tai ainakin on lukuisia eri merkkisiä huippukilpahiihtosauvoja:  Rex, OneWay, Swix, Yoko, Exel,  Salomon, Madshus, Fischer, Rossignol, Leki, ...

Silloin joskus ennen "kaikki" hiihtivät Suomalaisilla, Suomen Mäntyharjulla valmistetuilla Exelin sauvoilla. Jopa kaikki maailman huippuhiihtäjät, paitsi ei tietenkään Norjalaiset, jotka käyttivät Swixin kilpahiihtosauvoja.

Suksitestiini etsin talomme vintiltä vanhat Exelin hiilikuitusauvani, mallinimeltään Championit.  Huippusauvat: erittäin kevyet ja jäykkyysominaisuudeltaan loistavat....

Vuosikymmenien aikana olen ehtinyt haaveilemaan monista asioista... Lottovoitosta  useitakin kertoja... Kaksitoista-viisitoista vuotiaana haaveilin Kneisslin ja Rossignolin kilpasuksista, sekä Salomonin kirkkaankeltaisista kilpamonoista... Silloin en niitä saanut... Pari vuotta sitten, noin kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin sain juuri sellaiset 80-luvun kilpasukset ja kilpamonot, joista aikanaan haaveilin. Tänä talvena suksitestissä niillä   muutaman  kilometrin jopa hiihdin... Niin ne haaveet joskus toteutuvat, vaikka vähän aikaa se saattaakin viedä... : )  : )  ; )  !

KUVAGALLERIA PALUU TULEVAISUUTEEN KUVAUKSISTA....

Hiihdon MM-kilpailut 21.2. - 3.3.2019 Seefeldissä

Kuvassa: Matti Pitkänen, Juha Mieto, Juhani Repo ja Arto Koivisto vuonna 1976. Suksitallin suksitestissä vuonna 2019 oli mukana samanlaiset Järvisen kilpasukset, jotka ovat Matti Pitkäsen kädessä, sekä Kneissl:n kilpasukset, jotka ovat Arto Koiviston kädessä.

Kari Härkönen hiihti / luisteli maailmanmestariksi Seefeldissä vuonna 1985 samanlaisilla Fischer RCS kilpasuksilla, jotka olivat mukana Suksitallin testissä.

Innsbruckin vuoden 1964 talviolympialaiset järjestettiin Seefeldissä. Kilpailujen hiihtokuningas oli Suomen Eero Mäntyranta, joka hiihti Järvisen Erikoiskilpa puusuksilla... Pitäisikö joskus tehdä suksitesti 60-luvun puusuksille?.... No, ei ehkä kuitenkaan, mutta Suksitallista ja talomme vintiltä löytyy lukuisia erimerkkisiä Erikoiskilpa puusuksia, kaikki Suomalaisia: Järvinen, Karhu, Hartolan Suksi, Sisu-Peltonen, Manne Korpelainen Mäntyharju, Lampinen, Harju Finn Ski,  Siva, Kyötikin Suksiliike Hamina Ristiniemi...

SUKSITALLI on Instagramissa

AKI Ooo