Suksitalli: Mr Seefeld - Eero Mäntyranta

Vuoden 2019 pohjoismaiden hiihtolajien maailmanmestaruuskilpailut järjestetään 19.2. - 3.3.2019 Seefeldissä, Itävallassa. Seefeldissä hiihdon maailmanmestaruuskilpailut järjestetään nyt toista kertaa, ensimmäinen kerta oli vuonna 1985.

Seefeldissä on järjestetty myös Innsbruckin olympialaiset vuonna 1964. Kilpailujen ehdoton hiihtokuningas oli Eero Mäntyranta, joka voitti olympiakultaa 15 km ja 30 km matkoilla ylivoimaisesti. Viestissä Mäntyranta saavutti hopeaa Väinö Huhtalan, Arto Tiaisen ja Kalevi Laurilan kanssa. Mäntyranta hiihti lisäksi 50 kilometrin kilpailun, sijoittuen siinä kilpailussa yhdeksänneksi.

Innsbruckin olympialaisten aikana Eero Mäntyranta oli ollut paikallisessa ravintolassa, jossa järjestettiin miesten kauneuskilpailut. Mäntyranta oli valittu kauneuskilpailussa Mr Seefeld:ksi, josta hän sai myös lempinimensä.

Vanhoja valokuvia katseltuani, olen huomannut, että Eero Mäntyranta hiihti Innsbruckin olympialaisissa Järvisen Erikoiskilpa puusuksilla. Suksitallini kokoelmasta löytyy useita eri vuosimalleja puisista Järvisen Erikoiskilpa suksista. Omasta mielestäni kokoelmani arvokkaimpia kilpasuksia ovat kolme Järvisen Erikoiskilpa puusuksiparia, joissa ei ole ollut koskaan edes siteitä kiinni.

Lapin ensilumen lumileirit

Useana vuonna 80-luvulla ja vielä 90-luvun alkuvuosina kävin marraskuun lopulla, joulukuun alkupuolella ensilumen hiihtoleirillä Saariselällä Myllykosken Kilpa-Veikkojen hiihtäjien kanssa. Ensimmäisillä lumileireillä latu-urat olivat hyvin kapeita ja valaistua latua ei alueella ollut kuin muutama kilometri. Myllykoskelaisesta nuoresta hiihtäjästä Saariselän ja Kiilopään tunturialueella oli omanlainen, upea Lapin tunnelma hiihdellä.

Vuosien vieriessä eteenpäin, hiihtourat alkoivat leventyä luisteluhiihdon yleistyessä ja valaistut ensilumen latukilometrit lisääntyivät vuosi vuodelta. Saariselällä Lapin erityinen taika ja tunnelma alkoi pikku hiljaa muuttua.

Innostukseni hiipuessa kilpahiihto harrastukseen 90-luvulla ja siirtyessäni muihin urheiluharrastuksiin, Lapin ladut eivät houkutelleet minua vuosikausiin, ei edes Lapin keväthanget.

Olisikohan ollut kevät-talvella vuonna 2004, kun lomailin Saariselällä vajaan viikon jalkapallojoukueeni mukavan pelikaverini kanssa. Saariselän alue oli muuttunut noin kymmenessä vuodessa aika paljon. Mökkejä, hotelleja ja ravintoloita oli rakennettu valtavasti lisää. Hiihto- / luistelu-urat olivat muokattu moottoritien levyisiksi ja valaistu latu ulottui Saariselältä Kiilopäälle asti. Kasvaneet Lapin turistimäärät ovat tietysti vaatineet suuria muutoksia.

Kaisport:n valmistama Järvinen Ski Team kilpahiihtopuku 70-luvulta.

Vuonna 1987 olin Saariselällä ensilumen hiihtoleirillä poikkeuksellisesti vanhempieni ja enoni kanssa. Enoni, jolla oli hieman kilpahiihto kokemusta nuoruusvuosilta, oli innokkaasti mukana minun kilpahiihtoharrastuksessani ja se tuntui minusta mukavalta, vaikka hän välillä tiesikin kaikesta ihan kaiken....

Majoituimme koko porukka tutun myllykoskelaisen hiihtomiehen viihtyisässä ja tilavassa rivitaloasunnossa. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin mietiskellessäni tuota hiihtoleiriviikkoa, se oli aika hienoa aikaa elämässäni. Minulla oli upea, mieleinen kilpahiihtoharrastus, jossa läheiseni elivät vahvasti mukana..... Elämä oli melko huoletonta aikaa.....

Leiriviikon ensimmäiset hiihtopäivät sujuivat hienosti ja hiihtokunto tuntui hyvältä. Eräänä iltana kävelin Saariselän pääkadun varressa olevalle puhelinkopille soittamaan valmentajalleni Purhon Artsille kertoakseni, että tosi hyvin kulkeee. : )

Artsi oli tietysti tyytyväinen kuullessaan valmennettavansa kuulumiset ensilumen leiriltä. Hän ehdotti, että voisin seuraavana viikonloppuna kotimatkatkalla aloittaa halutessani kilpailukauden Rukalla hiihdettävissä Kaamoshiihdoissa, mikäli jälki-ilmoittautuminen vaan onnistuu ?

Artsi soitti puhelimella Rukalle ja sai ilmoitettua minut mukaan kilpailuun. Me Saariselällä aloimme suunnittelemaan kotimatkan ajoreittiä ja majoittumista Rukalla. Enoni oli tuolloin töissä vakavaraisessa valtion yrityksessä Neste:llä, joka nykyään tunnetaan nimellä Gasum. Neste:llä oli Rukalla valtavan iso kelohonka mökki, jonka enoni sai vuokrattua meille kilpailuviikonlopun ajaksi. Asiat järjetyivät siis hienosti...

Hiihtokilpailun alku sujui hienosti ja johdin nuorten sarjaa alkumatkasta isäni ja enoni väliaikapisteellä. Maalissa sijoituin tosin vasta kuudenneksi, mutta Ihan hyvä kauden avaushiihto kuitenkin.

Järvisen tallihiihtäjän Frank Shorter kilpahiihtopuku vuodelta 1989

Nämä vuoden 1987 Rukan Kaamoshiihdot ovat tulleet vuosien saatossa useita kertoja mieleeni. Melkein aina, kun Rukalla hiihdetään kilpaa. : )

Kun valmentajani Artsi ilmoitti minut kilpailuun soittamalla puhelimella, olisikohan hän artikuloinut nimeni hieman epäselvästi, olisiko puhelinlinja ollut vähän huono, vai mistä sitten johtuikaan.... ? Rukan vuoden 1987 Kaamoshiihtojen lähtöluettelossa oli poikien 18-vuotiaiden sarjaan ilmoittautunut: AGI ONATZU Suomi. : )

Omasta mielestäni sukunimeni ei nyt niin erikoinen ole, mutta lukuisia kertoja olen saanut tavata sitä kirjain kerrallaan sinne, sun tänne, kuinka se kirjoitetaan.

Ennen kuin pääsin puolustusvoimille töihin, olin useita kertoja kertausharjoituksissa, joista useat järjestettiin Karjalan prikaatin ampuma-alueella Pahkajärvellä. Eräissä kertausharjoituksissa reserviläiskavereillani oli hauskaa, kun joku intin kapiainen, eli kantahenkilökuntaan kuuluva yritti saada minuun huutamalla yhteyttä ampuma-alueella, kun kävelin muusta joukosta vähän kauempana. "SITSU". Reserviläiskaverini olivat pyöritelleet päitään vinkiksi kapiaiselle, ettei nimi osunut kohdalleen.... "VATSU". Reserviläiskaverini pyörittivät kapiaiselle jälleen päitään, ettei vielä toisellakaan kerralla osunut nimi ihan nappiin...... Joku reserviläisistä vinkkasi sitten kapiaiselle, että "se nimi on muuten Onatsu" ....... "Niii just....... Onatsu !!!!!!!!!"

Suomen Itsenäisyyspäivä 6. joulukuuta

Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12. joillekin ansioituneille ihmisille annetaan kunniamerkkejä, sekä kunnostautuneille reserviläisille ja puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluville sotilaille myönnetään sotilasarvon ylennyksiä... Minulle kävi aikanaan niin, että minun sotilasarvoani laskettiin peräti kahden sotilasarvon verran.... Ei tosin itsenäisyyspäivänä.

Kävi nimittäin niin..... Pääsin puolustusvoimille töihin aliupseerin virkaan tammikuussa 2011. Menin sovittuna päivänä, oikeaan kellonaikaan uudelle työpaikalleni. Työtehtävä tuntui erittäin mielenkiintoiselta ja vuorossa olevat työkaverit ottivat minut hyvin vastaan. Oli mukava aloittaa uudessa työpaikassa.

Ensimmäinen työpäiväni aloitettiin rauhallisesti jutustellen ja aamukahveja juoden. Siirryin sitten varusvarastolle vastaanottamaan varusteeni. Kun varastomies oli antanut minulle kaikki listanmukaiset varusteet, hän kysyi lopuksi, mikä on sotilasarvoni ? Hetken mietin asiaa, todeten sitten olevani vääpeli. Olenhan reservin sotilasarvoltani vääpeli....

Puolustusvoimien virassa olevien kantahenkilökuntaan kuuluvien sotilaiden sotilasarvot ja reservin sotilasarvothan ovat kaksi eri asia, mutta tätä minä en uutena työntekijänä tiennyt.

Varusteet saatuani pukeuduin maastokuviolliseen pukuun, johon laitoin varusvarastolta saamani vääpelin arvomerkit. Tämän jälkeen lähdin varuskuntakierrokselle, sekä ilmoittautumaan esimiehilleni. Puolustusvoimissa on nimittäin sellainen tapa, että uusi työtekijä ilmoittautuu kaikille esimiehilleen.

Aloitin ilmoittautumisen osastoni ylimmästä johtajasta alkaen..... "Vääpeli Onatsu ilmoittautuu"..... Päästyäni kolmannen esimieheni toimistoon ja siinä vähän aikaa jo jutusteltuamme, hänen puhelimensa soi.... Toinen niistä esimiehistäni, joille olin jo ilmoittautunut oli soittaja. Hän ilmoitti, että "Onatsun palvelusarvo on muuten kersantti !"

Näinhän se menee, että aliupseerin sotilasvirka aloitetaan aina kersantin sotilasarvolla... Jälkeenpäin työkaveri kertoi vähän ihmetelleensä vääpelin sotilasarvoani. Olihan hän ollut jo yli kymmenen vuotta aliupseerin sotilasvirassa ja oli vasta ylikersantti...... : )

Uuno Turhapuro armejan leivissä elokuvassa, Uuno ylennetään varusmiespalveluksen aikana majuriksi, vai peräti everstiluutnantiksi. Uunolla oli hieno rakettimaisesti nousujohteinen varusmiespalvelus.... Minulle kävi toisin...Minä aloitin aliupseerin sotilasurani vuonna 2011 tammikuussa hienosti vääpelinä, mutta jo ennen ensimmäisen työpäiväni ruokatuntia, sotilasarvoni oli pudotettu kersantiksi. : )

Vuodet ovat vierähtäneet ja töitä tehty ahkerasti puolustusvoimilla. Sen verran sotakoulujakin kerinnyt käymään, että olen saanut yhden ylennyksen, ylikersantiksi. : )