Kummityttöni Ninni on asunut jo vuosia Vantaalla. Muutaman vuoden ajan hän on kirjoittanut Vegepäiväkirjaa, joka löytyy sivulta www.lily.fi/blogit/vegepaivakirjani. Viime jouluna Ninni vietti muutaman päivän äitinsä luona meidän naapurissa. Yhtenä iltana hän istui meillä iltaa ja kuinkas ollakkaan, jossain vaiheessa menimme katsomaan autotalliimme suksikokoelmaani. Nähdessään suksikokoelmani Ninni oli aidosti innostuneen ja kiinnostuneen oloinen keräilyharrastuksestani. Autotallissamme minä innokkaasti höpötin suksista jotain juttuja. Ninni sanoi jossain välissä, että minä voisin alkaa kirjoittamaan blogia suksikokoelmastani: vähän valokuvia ja pieniä tarinoita. Minä blogi kirjoittajana oli juuri sillä hetkellä minulle niin epätodellinen ajatus, etten noteerannut ehdotusta ollenkaan.... Minä höpötin höpötin vaan jotain vähän lisää vielä suksista. : )
Muutama päivä Ninnin meillä käynnin jälkeen kiinnostuin katsomaan tabletilta, miltä hänen Vegetaristin päiväkirjani sivut näyttävät. Yllätyi kovasti, miten upeilta hänen blogisivunsa näyttivät. Erittäin hienoja kuvia, komea kokonaisuus. Tästä alkoi minun kiinnostukseni päiväkirjan kirjoittamiseen. Aloin vähän miettimään asiaa: autotallissamme on paljon komeita suksia, joista saisi minun mielestäni upeita valokuvia. Sitten aloin muistelemaan menneitä, niin voisihan minulla ollakin muutama tarina kirjoitettavaksi blogiin valokuvien lisäksi.
Seuraavana päivänä näin hyvän kaverini, jolta kysyin; tietääkö hän jotain päiväkirjan kirjoittamisesta ? Hän osasi heti kertoa ja näyttää tietokoneelta, miten oman päiväkirjan saa helposti aloitettua. OK.... Ei näyttänyt kovin monimutkaiselta, joten ehdotin, voisimmeko saman tien avata yhdessä minulle päiväkirjan, jos joskus innostun kirjoittamaan omaa päiväkirjaani. Hetkeä myöhemmin, itsekin yllättyneenä, minulla oli oma Suksitalli päiväkirja netissä.
Tilaston mukaan Paras kaverini Pete blogi on ylivoimaisesti luetuin
Kauan sitten kouluaikoina en ollut alkuunkaan innokas ainekirjoittaja. Blogi tarinoiden kirjoittamisen aloitus sujui minulta kuitenkin yllättävän helposti, koska nykyisessä työssäni puolustusvoimilla saan kirjoittaa työpäivän tapahtumista raportteja jokaisessa työvuorossa.
On ollut erittäin mielenkiintoista seurata blogisivuni tilastoista; kuinka paljon ja missä päin maapalloa sitä avataan, sekä mitkä ovat luetuimpia juttujani.
Avasin päiväkirjani 30.12.2017. Sitä on avattu jo yli 12 500 kertaa, ainakin 44 maassa :
Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Iso-Britania, Viro, Saksa, Espanja, Alankomaat, Irlanti, Italia, Itävalta, Sveitsi, Venäjä, Portugal, Ahvenanmaa, Belgia, Kazakstan, Kanada, Yhdysvallat, Argentina, Peru, Intia, Vietnam, Indonesia, HongKong, Etelä-Korea, Oman, Dubai, Arabiemiirikunnat, Australia, Qatar, Uusi-Seelanti, Bangladesh, Thaimaa, Latvia, Meksiko, Tsekki, Kreikka, Japani, Islanti, Kypros, Georgia, Ranska, Filippiinit, Turkki,
Luetuin blogijuttuni on Paras kaverini Pete, jonka julkaisin kaksi viikko sitten, 27.4.2018 !
Paras kaverini Pete juttua on katseltu 3959 kertaa kahdessa viikossa !!!... Aika Paljon... ! ; )
Kiitos, Thank you, Danke, Tack, Gracias, Aitäh, Grazie, Obrigado, Bedankt, Tak, Takk, ............ !
Vaimoni Sanna ja poikani Aleksi eivät ole yhtään kiinnostuneita suksien keräily harrastuksestani. Eräänä päivänä blogi sivujeni tilastoja katsellessani kerroin heille, että nyt on murtomaahiihdosta kiinnostuneet öljysheikitkin löytäneet blogi sivuni Dubaissa, Omanissa, Qatarissa ja Arabiemiirikunnassa. ... Aleksi näytti miettivän jotakin ja kysyi sitten: iskä, jos joku öljysheikki haluaisi ostaa sun suksikokoelman miljoonalla, niin myisitkö ? Mietin hetken ja vastasin; EN KYLLÄ MYISI !!! ... ETKÖ MUKA MYISI ! ..... NO EN ! : )
Autotallissamme on niin paljon suksia, että alkaa olemaan jo vähän tilan ahtautta, vaikka olenkin asetellut sukset hyvään järjestykseen. Olen rakentanut jopa kolme lyhyttä väliseinää, joihin olen molemmille puolille laittanut suksiparista vain toisen suksen tilan säästämiseksi.
Minulla on kokoelmassani yli kolmekymmentä käyttämätöntä, siteetöntä suksiparia vuosikymmenien varrelta, tosin kaikki eivät ole kilpasuksia. Omasta miestäni käyttämättömät puukilpasukset vuosikymmenien takaa, joissa ei ole ollut ikinä siteitäkään kiinni, ovat suurimpia aarteitani kokoelmassani.
Puhelin-numeron saatuani soitin heti, ehkä jopa hieman pelonsekaisin tuntein Vantaalle muuttoa tekevälle miehelle. Toivottavasti suksia ei olisi vielä myyty, halua ehdottomasti nuo Järvisen sukset kokoelmaani ! Mies vastasi puhelimeen ja kertoi, että hänellä on vielä sukset tallessa. Pidemmittä puheitta ja hinnasta tinkimättä sovimme kaupat tehdyksi ja kerroin lähteväni heti ajamaan Vantaalle.
Perille päästyäni mies esitteli kaikki myynnissä olevat sukset. Järvisen käyttämättömiä, siteettömiä puukilpasuksia hän esitteli selvästi haikean oloisesti. Toinen parista oli 215 cm ja toinen 180 cm pitkät. Olisikohan isän ja pojan Järvisen puukilpasukset jääneet aikanaan jostain syystä käyttämättömiksi ?
Minulla oli onneksi puhelimessani useita valokuvia "Järvisen" suksitallistani. Valokuvissa näkyi hyvin pitkät rivit suksia Järvisen koelmastani, katosta roikkuu Järvisen upean punainen suksipussi, sekä Järvisen Ski Team laukkuja. Kerroin hänelle, että hänen Järvisensä pääsevät tällaiseen talliin, minun kokoelmaani.
Nähdessään valokuvat autotallissamme olevasta Järvisen kokoelmastani miehen silmät kostuivat ja liikuttuneella äänen sävyllä hän sanoi; " sukseni pääsevät hyvään kotiin " !
AKI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti