POSTIMIES

Joskus on tullut vähän autotallissa mietittyä, : ) miten vuodet ja vuosikymmenet ovat vierähtäneet. Autotallimme suksikokoelmani suksia katsellessani, olen joskus  havahtunut, että "tuolla kilpasuksella kilpailin noin 35-vuotta sitten."... Niin se aika vaan on rientänyt.... Nopeasti...

Suksitallissani saan puuhastella suksien kanssa ihan  yksin ja rauhassa. Se on minulle jonkinlaista terapiaa... Siinä unohtuvat kaikki maaailman huolet ja murheet... Joskus vaimoni on tullut Suksitalliini katsomaan, mitä minä puuhailen ja tokaissut: "Laita nyt edes radio päälle, kun täällä yksin puuhastelet.".... Suksitallissani on aina mukava ja rauhallinen fiilis olla ja puuhastella niitä, näitä... Ei siinä radiota tarvita !  : )

Suksikokoelmaani kerätessäni, minulla on ollut hyvää tuuriakin !  Erityisesti viime vuosina,  suksikokoelmani on täydentynyt useilla sellaisilla vanhoilla kilpasuksilla, joita en olisi enään uskonut löytäväni ! Tällaisia suksia ovat käyttämättömät, siteettömät, vanhat kilpasukset, joita olen saanut hankittua kokoelmaani yllättävän monet parit, sekä puisina ja lasikuituisina.

Upeita vanhoja käyttämättömiä kilpasuksia on vaan ilmestynyt tarjolle silloin tällöin, kuin tyhjästä....

Järvinen RSS Carbon ELECTRA Classic

Järvinen RSS Carbon KLISTER Classic

Suomen mestaruuskilpailuissa, yleisessä sarjassa viestihiihtomitalinkin aikanaan voittanut ja useita hyviä hiihtoja 60-70-luvulla myös Salpausselän maailman cup:n kilpailuissa hiihtänyt mieshenkilö, lähetti minulle mieluisan postipaketin jokin aikaa sitten. 

Entiseltä Järvisen tallihiihtäjältä löytyi vielä vuonna 2018, kaksi paria Järvisen 80-luvun käyttämättömiä kilpasuksia, jotka minä sain nyt kokoelmaani. 

Sukset antanut, tällähetkellä jo vähän iäkkäämpi hiihtomies kertoi, että Järvisen tallihiihtäjät olivat aikanaan saaneet niin paljon kilpasuksia tehtaalta, ettei kaikkia pareja pystynyt edes ottamaan käyttöön. 

"Kruunu pitää pojistaan huolen !" Esko Järvisen suksitehdas antoi avokätisesti suksia myös uransa jo lopettaneille tallihiihtäjillekin. 

Järvinen RSS Carbon ELECTRA Classic = mustapohja

Järvinen RSS Carbon KLISTER Classic = valko / sinipohja

POSTIMIES   

Tuosta suksipaketista tuli mieleeni, että vuonna 1994-1995 tein ihan oikeita postimiehen työtäkin, varsinaisen työehtäväni lisäksi. 

Olin vuoden rauhanturvaajana Kroatian pääkaupungissa Zagreb:ssa. Sotatoimialueella kun olimme, niin voisiko sopivampi termi tehtävään olla jopa kenttäpostin kuljettaja....?  : )

"Postimiehen" tehtävänä oli noutaa Makedonian Skopjesta, Zagrebissa vartiointitehtävää suorittavan suomalaisen vartiojoukkueen posti, sekä rahan-nostokuoret 3-4 viikon välein.

Makedonian Skopjessa oli varsin suuri suomalaisten rauhanturvaajien leiri, jossa oli myös ihan oikea suomalainen Postipankki. Postinhaku reissu oli aina yhden, tai kahden yön yli kestänyt melkein aina mukava reissu.....

Postimatka Zagreb:sta, Skopje:en tehtiin lentämällä YK:n huoltolentokoneella. YK oli ostanut huoltolentopalvelun Venäläisiltä, jotka käyttivät tällä lentoreitillä Antonov mallista kuljetuslentokonetta. Se oli kyllä aika hurja kone...  : (

Kuljetuslentokoneessa ei ollut kunnollisia lentoistuimia matkustajille, vaan ne olivat selkänojattomia  kovamuovipenkkejä. Matkustajat istuivat kahdessa rivissä, kahta puolta lentokonetta ja kasvot vastakkain. Lentokoneen varsin pienen rungon ulkoseinät  kaartuivat sisäänpäin melko jyrkästi, josta johtuen seinään ei pystynyt edes nojaamaan kunnolla. Istuma-asento oli erittäin epämielyttävä ainakin tässä Antonov kuljetuslentokonemallissa. Kuljetettava rahti oli keskellä rahtiruumaa matkustajien välissä, verkon alla. 

Eräällä postinhaku lennollani, istuin rahtiruuman ohjaamon puoleisessa päädyssä. Koneessa oli sen verran paljon YK-rauhanturvaaja sotilaita ympäri maapalloa, ettei tyhjiä penkkejä juuri ollut. Pilvien yläpuolella lentäessämme, alkoi matkustajilla  olla hyvin, hyvin huolestuneita ilmeitä.

Rahtitilan ja ohjaamon välissä oli käytävä, jonka molemmin puolin oli pystykaappeja. Yhden kaapin ovi, jonka minäkin näin viistosti hyvin, oli raollaan auki. 

Raollaan olevasta kaapista alkoi tupruttamaan voimakkaasti savua lentokoneen sisälle...

Joutuessani tällaiseen tilanteeseen, kyllä minulle tuli aika nopeasti mieleeni, että "onkohan hiihdot hiihdetty ?" Muutamassa sekunnissa ajatuksissani näin,  vaikka minkälaisia eletyn elämän nauhoja, sekä  ehdin funtsailemaan kaikenlaista....

Savua muodostui vaan  lisää rahtitilan etuosaan ja ohjaamon väliseen käytävään. Kaikki matkustajat rahtitilassa pälyilivät jo hiukan pelonsekaisin katsein toisiaan. Miksei henkilökunta tee mitään !!!

Rahtitilan toisella puolella, minua vastapäätä istunut norjalainen rauhanturvaaja nousi penkiltään ylös ja käveli ohjaamoon. 

Hetken päästä ohjaamosta tuli rauhallisin elkein venäläinen lentokapteeni, hän otti savuavan kaapin ovenkahvasta kiinni ja alkoi tuulettaa kaappia. Tuulettaessaan kaappia, hän samalla ilmoitti meille matkustajille kähisevällä äänellä, sekä tyypillisellä venäläisellä Englannin aksentilla:  " No Problem, No Problem....."

Lentokapteeni sulki kaapin oven ja palasi sitten eleettömästi takaisin ohjaamoon. Loppulento sujui ainakin minulla hieman jännittyneissä tunnelmissa, mutta hyvin me loppujen lopuksi pääsimme perille tälläkin kertaa..... 

........Ja suomalaiset rauhanturvaajat saivat korttinsa, kirjeensä ja päivärahansa.... : ) 

Nuorten SM-hiihdot Maaningalla 1987

Hiihdon nuorten sarjojen pitkien matkojen Suomen mestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 1987 Maaningalla. Minä hiihdin siellä yhden elämäni parhaimmista hiihdoista, ollen jaetulla 11.-sijalla. Saman ajan hiihti Sibbo Vargarnan Tim Kankfelt. Suomen mestaruuden voitti Seinäjoen Hiihtoseuran Esa Talvitie, toiseksi tuli Hyvinkään Hiihtoseuran Jukka Hartonen ja Vähänkyrön Viestin Janne Hakala oli kolmas.  Haapajärven Kiilojen Mika Myllylä hiihti kilpailussa 46.-sijalle. 

Vuosien varrella olen huomannut lukuisia kertoja, kuinka "Maailma on pieni"..., tai ainakin Suomi... Tämä vanha sanonta osoittautui hyvin paikkansa pitäväksi silloinkin, kun olin vuonna 1994-1995 rauhanturvaajana Kroatian Zagreb:ssa.

Kahdeksan kuukauden toimialueella oloni jälkeen, osa miehistöstä vaihtui, eli oli rotaatio. Vaihtomiehistön saavuttua Zabreb:iin, tunnistin heti tutun näköisen miehen noin 20 rauhanturvaajan joukosta. Seinäjoen Hiihtoseuran mestarihiihtäjä, Esa Talvitie tuli rauhanturvaajaksi samaan paikkaa, missä minä olin. Se oli hauska yllätys ja tuntui mukavalta saada Esan tasoinen kilpahiihtäjä työ-, harjoittelu-, ja juttukaveriksi. 

Työtehtäviä Zagreb:ssa oli joskus jopa viikon jokaisena päivänä, mutta aika usein oli vähän rauhallisempaa. Vaikka sotatoimialueella olimmekin, pystyimme halutessamme kohtuullisen hyvin ja monipuolisesti urheilemaan. Minä ja uskon vahvasti, että Esakin viihtyi rauhanturvaajana Zagreb:ssa kaiken kaikkiaan oikein hyvin.   

Kokoelmani aarteita 80-luvulta.  : )

Järvisen käyttämättömiä RSS ja Carbon kilpasuksia 

Järvinen RSS CARBON: Klister, Electra, Pulver.

Sarja museoitu ! käyttämättöminä ja siteettöminä.

Kaikenlaista vanhaa tarinaa...... ; )

Aki

Suksitalli on myös Instagram:ssa !!!