Lukuisia virheitä on tullut elämässä tehtyä... Monia asioita olisin voinut jättää kokonaan tekemättä... Käyttäytyä paremmin, tehdä toisin... Mutta sellaista se elämä ehkä on ollut kaikilla... Kukapa meistä on ihan täydellinen... En ala tässä sen enempää synkistelemään, vaan päin vastoin... Joitakin vanhoja juttuja on mukava muistella ja vähän niitä naureskellakin... Joistakin jutuista olen ottanut ehkä vähän opiksenikin....
Tammikuussa julkaistuani "Hiihtoleiri Levillä vuonna 2018" blogikirjoituksen, sain siitä yhden palautteen sähköpostilla... Täytyy tunnustaa, että luettuani palauteen tunsin piston sydämessäni, pienen piston sydämessäni... Palautteen antaja kirjoitti: "Hyvään saunakulttuuriin kuuluu kysyä kanssasaunojilta lupa löylyn heittämisee. Kohteliaisuus on hyve myös saunassa."
Palautteen antaja on täysin oikeassa. Käyttäydyin sopimattomasti saunoessani vuonna 1997 Bosniassa Bulgarialaisten rauhanturvaajien, sekä vuonna 2018 saunoessani hiihtoleirillä Levillä Kroatialaisten alppihiihtäjien kanssa.
Erityisesti silloin, kun ulkomaalaisia on saunomassa samassa saunassa, olisi Suomalaisten syytä ottaa kanssasaunojat huomioon... Kohteliaisuus ei maksa mitään, vaan se on hieno piirre, hyve myös saunassa... ! Miten saatoinkaan olla niin epäkohtelias, että höyrystytin Bulgarialaiset rauhanturvaajat, sekä Kroatialaiset alppihiihtäjät julmasti ulos saunasta... Olen pahoillani....
Reilu vuoden ajan olen kirjoittanut Suksitalli blogiani ja Instagramissakin olen ollut viime vuoden elokuulta asti... Aika monta blogijuttua ja Instagram kuvaa on tullut jo julkaistua... Onneksi negatiivinen,...... rakentava palaute on jäänyt tuohon yhteen...
Muutamat ihmiset ovat lähettäneet palautetta Suksitallin sähköpostiin, toiset ovat kirjoittaneet kommentteja muutamiin Facebook ryhmiin laittamieni linkkieni jatkoksi...
On ollut hieno huomata, minkä verran blogikirjoitukseni ja niissä olleet valokuvat, sekä Instagramissakin olleet valokuvat ovat herättäneet minulle tutuille ja tuntemattomille ihmisille erilaisia mukavia hiihtomuistoja... Niitä on ollut kiva lukea, sekä huomata, kuinka välillä kommentit lisääntyvät ketjukirjeen lailla....
Viime keväänä, lähes vuosi sitten oli kiva käydä pitkästä aikaa tapaamassa omalla paikkakunnallani Myllykoskella asuvaa olympiavoittajaa Heikki Hasua ja kirjoittaa hänestä blogikirjoitus... Eräältä minulle tuntemattomalta mieheltä tuli sähköpostiviesti tämän vuoden helmikuussa: "Hieno kertomus lapsuuteni ihanteesta. Meillä Ruovedellä oli 50-luvun alussa jopa tavoitteena saada oikean näköinen Hasun pipo. Se oli sininen ja alaosaa kiersi valkoinen reunus. Hasulla oli hieno urheilu-ura." .... Mukavia hiihtomuistoja lähes 70-vuoden takaa...! Minullakin oli muutama vuosi sitten tavoitteena saada Suksitallini kokoelmaan pipo, legendaarinen Järvisen J-pipo... Taisin siitäkin kirjoittaa blogiini pienen tarinankin... ; )
Tämän vuoden helmikuussa sain myös viestin: "Voin lahjoittaa sun kokoelmaan ainakin Peltosia, jos kelpaa...." Viestin lähettäjä oli 80-luvun Suomen edustushiihtäjä, Karhulan Urheilijoita seuratasolla edustanut Ari Hynninen. Tuntui mukavalta saada tällainen suksitarjous kokoelmaani Arin tasoiselta kilpahiihtäjältä... Arilta tulleesta suksitarjouksesta erityisen hienon tekee se, että silloin joskus aikanaan 80-luvulla hiihdettiin muutamia kertoja samoissa kansallisissa ja piirinmestaruus kilpailuissa, sekä Maakuntaviesteissä. Hänen hiihtoa ja vauhtia oli kiva päästä vierestä näkemään, paikan päältä... Muistan joskus Arin kilpahiihtoa vierestä katsellessani haaveileeni hiihtää joskus isona yhtä kovaa... Hän oli tuohon aikaan yksi esikuvistani... "Kotkan poikii." : ) Muutamia kertoja muistan olleeni Arin kanssa juttusillakin. Itävallan Ramsaussa ja Saariselällä leireilimme jonain vuonna samaan aikaan ja satuimme olemaan vielä samassa hotellissakin.
Kymenlaaksosta ei 80-luvulla kovin montaa kilpahiihtäjää ollut, jotka saavuttivat SM-mitaleita yleisessä sarjassa, kiersivät maailman cup:a säännöllisesti, sekä tullut valituksi arvokilpailuihin... Ari saavutti vuonna 1986 SM-kilpailuissa pronssia 30 km:n ja 50 km:n hiihtomatkoilla... Yhteensä Ari hiihti yli kahdessakymmenessä maailman cup:n osakilpailussa, yltäen parhaimmillaan 14-sijalle. Ari valittiin Suomen joukkueeseen Oberstdorfin MM-kilpailuihin vuonna 1987 ja hiihti siellä hienosti 16-sijalle perinteisen tyylin 15 km:n hiihtomatkalla. Maailman mestaruuden voitti Italian Marco Albarello, jolle Ari hävisi 1 min 14 sek yhdellä kuperkeikalla. Ruotsin Thomas Wassberg oli toinen ja Neuvostoliiton Mihail Devjatjarov kolmas.... Ari hiihti myös Suomen viestijoukkueessa, joka sijoittui kuudenneksi. Joukkueessa olivat: Jari Laukkanen, Ari Hynninen, Harri Kirvesniemi, Kari Ristanen.
Signature: Ari Hynninen
Vastasin heti Arin lähettämään viestiin: "kyllä sun Peltosen kilpasukset kelpaa, kiitos tosi paljon.... Milloin voisin tulla sukset hakemaan ?" ... Ari pääsi pari vuotta sitten sotilaseläkkeelle merivartijan tehtävästä, niin hänelle sopi tapaamisemme milloin vain... Eräänä maanantai-iltana lähdin ajelemaan Arille, joka asuu Kotkassa, niinkuin on aina asunut...Puhelimen navigaattori ilmoitti saapumiseni kohteeseen ja sen olevan vasemmalla. Käänsin autoni omakotitalon pihaan ja samalla katselin isoa veneen hahmoa, joka oli pressun alla. "Oikeassa osoitteessa ollaan", koska olen nähnyt muutamia valokuvia, joissa Ari veneilee juuri tuon mallisella veneellä.... Nousin ylös autosta ja otin mukaani kassin, jossa oli pienet kilisevät tuliaiset. ; ) Kävelin talon ulko-ovelle ja soitin ovikelloa... Ulko-ovi avautui ja hämärässä valaistuksessa tervehdin oven avannutta miehen hahmoa ja samalla taisi jo melkein vasen käsi alkaa ojentamaan kilisevää kassia, kunnes suustani päästyi ehkä hieman epävarmalla äänellä "Ari Hynninen."... Pikkasen nolotti... "Hynniset asuu naapurissa"... Kassi äkkiä tiukasti kainaloon ja siirtyminen naapuriin, jonka etupihalla Ari jo minua odottikin....
Paiskattiin Arin kanssa kättä, hymyiltiin, tavattiin pitkästä aikaa...
Kouvolan Sanomat, 1990. PM-viestit Kotkan Honkalassa.
TUL, SVUL, FSS
Ari edusti hiihtäjänä seuratasolla Karhulan Urheilijoita, joka on Työväen Urheiluliiton, eli TUL:n alainen jäsenseura. Työväen Urheiluliitolla oli 90-luvun alkuvuosille asti omat valmennus ryhmänsä jäsenseurojensa huippuhiihtäjille. Tuohon samaan aikaan Suomen Valtakunnallisen Urheiluliiton, elin SVUL:n jäsenseurojen Suomen parhaat kilpahiihtäjät pääsivät Hiihtoliiton valmennusryhmiin. Lisäksi on FSS, eli Finlands Svenska Skidförbund, johon kuuluvat ilmeisesti Suomen Ruotsinkieliset hiihtoseurat.
Työväen Urheiluliiton antamaan valmennus- ja leiritystukeen Ari oli erittäin tyytyväinen. TUL leiritti huippuhiihtäjiään kauteen valmistaumisessa yhteensä lähes 2-3 kuukautta. Leirejä järjestettiin mm. Norjassa, Itävallassa, Suomen Lapissa. Itävallassa pidettiin jopa kolme kahden viikon leiriä kaudessa... Huippukilpahiihtäjänä Ari uskoo saaneensa yhtä hyvän tuen TUL:ta valmentautumiseen, kuin Hiihtoliiton valmennusryhmiin tuohon aikaan kuuluneet kilpahiihtäjät.
Ari kuului myös siihen huippu-urheilijoiden joukkoon, jota olympiakomitea tuki antamallaan apurahalla.
Kotkan alueella oli 80-luvulla monia valtakunnan tasollakin mitattuna kovan tason kilpahiihtäjiä, mutta ne jakautuivat alueen lukuisiin urheiluseuroihin: Karhulan Urheilijat, Karhulan Veikot, Karhulan Katajaiset, Kotkan Into, Kymin Koskenpojat...
Tuohon aikaan oli ollut keskusteluja Kotkalaisten kilpahiihtäjien yhdistymisestä yhden hiihtoseuran alaisuuteen, mutta se ei kuitenkaan toteutunut. Ari kertoi joskus katselleensa SM-viestien jälkeen Karhulan Urheilijoiden ja Karhulan Veikkojen hiihtäjien osuusaikoja. Jos kahden Kotkalaisen TUL:on kuuluvien seurojen neljä parasta osuusaikaa hiihtänyttä hiihtäjää olisi ollut samassa viestijoukkueessa, joukkue olisi voittanut Suomen mestaruuden yli minuutilla!
Arin ollessa 21-vuotiaana hiihtoleirillä Norjassa, hän seurasi tarkasti siellä samaan aikaan leireilevien maailman huippuhiihtäjien harjoittelua. Siellä Ari oivalsi, kuinka hiljaisella vauhdilla maailman huippuhiihtäjät harjoittelevat peruskestävyys harjoitukset! Norjan hiihtoleirin jälkeen Ari pudotti reilusti peruskestävyysharjoituksiensa vauhteja, jolla oli merkittävä vaikutus hänen kilpahiihto vauhtinsa paranemiselle.
Kilpailukaudella 1987-1988 Ari oli alkukaudesta hurjassa kunnossa. Kauden ensimmäiset kilpailut olivat menneet loistavasti ja hänen selkeä tavoitteensa oli Galgaryn olympialaiset.
Mikkelin Varsavuoressa järjestettiin hiihdon yleisen sarjan SM-kilpailut, jotka olivat tietysti samalla yksi tärkeimmistä näyttöpaikoista valittaessa joukkuetta olympialaisiin... Alkukauden erittäin hyvien hiihtojen perusteella Ari oli tv-selostajienkin mielestä yksi suurimmista ennakkosuosikeista perinteisen hiihtotyylin 15 km kilpailussa... Jossain vaiheessa kilpailua Aria ei enää viralliselle väliaikapaikalle saapunut... Minäkin muistan elävästi katsoneeni kilpailua televisiosta ja sen, kuinka tv-selostajat ihmettelivät, missä on Ari?... Arin suksi oli lipsahtanut vuorohiihdossa niin pahasti, että hänen nivusensa oli revähtänyt. Hän joutui keskeyttämään kilpailun ja koko loppukausikin oli pilalla...
Jonkin aikaa Arin kanssa juteltuamme ja hänen kilpasuksiaan katseltuamme puhelimeni soi. Poikani Aleksi soitti: "milloin sie iskä tulet kotii, kun mie olen jo syöny iltapalan ja käymässä nukkumaa..." Voi hyvänen aika miten aika olikin rientänyt nopeasti, lähes kaksi ja puoli tuntia olimme muistelleet Arin kanssa vanhoja hiihtojuttuja... Niitä oli mukava muistella:
Karhulassa Tampsan kisamontussa järjestettiin aikanaan Karhuntalja hiihdot, jotka olivat varmasti joka vuosi yhdet Suomen suurimmat kansalliset hiihtokilpailut. Miesten yleisessä sarjassa oli aina pääpalkintona oikea karhuntalja, joka oli arvoltaan nykyvaluutassa peräti noin 1700 €. Lukuisat Suomen maajoukkuetason hiihtäjät ympäri Suomea tulivat tavoittelemaan arvokasta pääpalkintoa... Useana vuonna urheiluselostaja legenda Anssi Kukkonen oli Tampsan kisamontussa hoitamassa kenttäkuulutuksen ja piti yleisön hyvin tietoisena kilpailun kulusta kertomalla ammattitaisoisesti ja tarkasti väliaikoja... Urheiluruudun toimittaja ja kameraryhmäkin oli melkein aina paikalla... Ari voitti Karhuntalja hiihdot kolme kertaa. Kolmesta voitetusta karhuntaljasta hänellä on vielä yksi talja muistona... Lukuisten Suomen huippuhiihtäjien saapuminen kilpailemaan Karhulan Tampsan montulle kiinnosti myös Kotkalaista yleisö. Ari muisteli, että eräissä iltahiihtoina järjestetyissä Karhuntalja hiihdoissa olisi ollut yleisöä paikalla peräti kolmisen tuhatta ja tunnelma oli ollut tietysti tosi upea, ikimuistoinen !
Kilpasuksistakin tietysti juteltiin.... Ari oli Peltosen tallihiihtäjä ja muistelee lämmöllä yhteistyötä suksitehtaan kanssa. Peltonen tarjosi hänelle kilpailukykyisen kaluston ja mikäli tarvetta ilmeni, tehtaalta toimitettiin nopeasti lisää suksia...
Ensimmäisen kerran Ari kävi isän kanssa ostamassa kilpasuksia Peltosen suksitehtaalla Hartolassa jo 70-luvun loppupuolella... Sopivat kilpasukset Arille oli valinnut olympiavoittaja Arto Koivisto, joka sattui olemaan käymässä tehtaalla samaan aikaan... Innsbruckin vuoden 1976 olympialaisten jälkeen Arto Koivisto hiihti neljä vuotta Peltosen tallissa...
Samaisella reissulla Hynniset tapasivat suksitehtaan johtajan, itse Toivo Peltosen, joka perusti suksitehtaan jo 40-luvulla.
Peltosen tallihiihtäksi Ari pääsi vuonna 1986, jolloin tallipäällikkönä toimi legendaarinen August Kiuru, hiihdon maailmanmestari ja olympiamitalisti... Kiurun jälkeen tallipäällikkönä toimi Asko Lahdelma, jonka kanssa Ari oli paljonkin tekemisissä ja kertoi yhteistyön sujuneen oikein mukavasti...
Pari vuotta sitten jäätyään merivartijan tehtävästä sotilaseläkkeelle, Ari sai mieleisen läksiäislahjan työkavereiltaan. Työkaverit olivat tilanneet Peltosen suksitehtaalta hänelle erittäin hienot erikoisvalmisteiset sukset. PELTONEN WCR Skating HYNNINEN teksti koristaa suksen etuosaa... Koska Ari valvoi Suomenlahden meriliikennettä ja meriturvallisuutta vuosikymmenien ajan Haapasaaren merivartioasemalla, suksien kantaan on upeasti oivallettu laittaa Haapasaaren karttakoordinaatit: HAAPASAARI 60°17'12.39"N, 027°11'06.06"E. : )
Ari vähän yllytettiin kilpailemaan noin kymmenen vuotta sitten ikämiesten hiihdon SM-kilpailuihin, joissa hän "taisi jopa voittaa" Suomen mestaruuden... Viime vuosina hän on urheillut, liikkunut, ulkoillut päivittäin sen verran, kuin on mukavalta tuntunut...
Kiitos Ari !
Työväen Urheiluliiton antamaan valmennus- ja leiritystukeen Ari oli erittäin tyytyväinen. TUL leiritti huippuhiihtäjiään kauteen valmistaumisessa yhteensä lähes 2-3 kuukautta. Leirejä järjestettiin mm. Norjassa, Itävallassa, Suomen Lapissa. Itävallassa pidettiin jopa kolme kahden viikon leiriä kaudessa... Huippukilpahiihtäjänä Ari uskoo saaneensa yhtä hyvän tuen TUL:ta valmentautumiseen, kuin Hiihtoliiton valmennusryhmiin tuohon aikaan kuuluneet kilpahiihtäjät.
Ari kuului myös siihen huippu-urheilijoiden joukkoon, jota olympiakomitea tuki antamallaan apurahalla.
Kotkan alueella oli 80-luvulla monia valtakunnan tasollakin mitattuna kovan tason kilpahiihtäjiä, mutta ne jakautuivat alueen lukuisiin urheiluseuroihin: Karhulan Urheilijat, Karhulan Veikot, Karhulan Katajaiset, Kotkan Into, Kymin Koskenpojat...
Tuohon aikaan oli ollut keskusteluja Kotkalaisten kilpahiihtäjien yhdistymisestä yhden hiihtoseuran alaisuuteen, mutta se ei kuitenkaan toteutunut. Ari kertoi joskus katselleensa SM-viestien jälkeen Karhulan Urheilijoiden ja Karhulan Veikkojen hiihtäjien osuusaikoja. Jos kahden Kotkalaisen TUL:on kuuluvien seurojen neljä parasta osuusaikaa hiihtänyttä hiihtäjää olisi ollut samassa viestijoukkueessa, joukkue olisi voittanut Suomen mestaruuden yli minuutilla!
Arin ollessa 21-vuotiaana hiihtoleirillä Norjassa, hän seurasi tarkasti siellä samaan aikaan leireilevien maailman huippuhiihtäjien harjoittelua. Siellä Ari oivalsi, kuinka hiljaisella vauhdilla maailman huippuhiihtäjät harjoittelevat peruskestävyys harjoitukset! Norjan hiihtoleirin jälkeen Ari pudotti reilusti peruskestävyysharjoituksiensa vauhteja, jolla oli merkittävä vaikutus hänen kilpahiihto vauhtinsa paranemiselle.
Kilpailukaudella 1987-1988 Ari oli alkukaudesta hurjassa kunnossa. Kauden ensimmäiset kilpailut olivat menneet loistavasti ja hänen selkeä tavoitteensa oli Galgaryn olympialaiset.
Mikkelin Varsavuoressa järjestettiin hiihdon yleisen sarjan SM-kilpailut, jotka olivat tietysti samalla yksi tärkeimmistä näyttöpaikoista valittaessa joukkuetta olympialaisiin... Alkukauden erittäin hyvien hiihtojen perusteella Ari oli tv-selostajienkin mielestä yksi suurimmista ennakkosuosikeista perinteisen hiihtotyylin 15 km kilpailussa... Jossain vaiheessa kilpailua Aria ei enää viralliselle väliaikapaikalle saapunut... Minäkin muistan elävästi katsoneeni kilpailua televisiosta ja sen, kuinka tv-selostajat ihmettelivät, missä on Ari?... Arin suksi oli lipsahtanut vuorohiihdossa niin pahasti, että hänen nivusensa oli revähtänyt. Hän joutui keskeyttämään kilpailun ja koko loppukausikin oli pilalla...
Jonkin aikaa Arin kanssa juteltuamme ja hänen kilpasuksiaan katseltuamme puhelimeni soi. Poikani Aleksi soitti: "milloin sie iskä tulet kotii, kun mie olen jo syöny iltapalan ja käymässä nukkumaa..." Voi hyvänen aika miten aika olikin rientänyt nopeasti, lähes kaksi ja puoli tuntia olimme muistelleet Arin kanssa vanhoja hiihtojuttuja... Niitä oli mukava muistella:
Karhulassa Tampsan kisamontussa järjestettiin aikanaan Karhuntalja hiihdot, jotka olivat varmasti joka vuosi yhdet Suomen suurimmat kansalliset hiihtokilpailut. Miesten yleisessä sarjassa oli aina pääpalkintona oikea karhuntalja, joka oli arvoltaan nykyvaluutassa peräti noin 1700 €. Lukuisat Suomen maajoukkuetason hiihtäjät ympäri Suomea tulivat tavoittelemaan arvokasta pääpalkintoa... Useana vuonna urheiluselostaja legenda Anssi Kukkonen oli Tampsan kisamontussa hoitamassa kenttäkuulutuksen ja piti yleisön hyvin tietoisena kilpailun kulusta kertomalla ammattitaisoisesti ja tarkasti väliaikoja... Urheiluruudun toimittaja ja kameraryhmäkin oli melkein aina paikalla... Ari voitti Karhuntalja hiihdot kolme kertaa. Kolmesta voitetusta karhuntaljasta hänellä on vielä yksi talja muistona... Lukuisten Suomen huippuhiihtäjien saapuminen kilpailemaan Karhulan Tampsan montulle kiinnosti myös Kotkalaista yleisö. Ari muisteli, että eräissä iltahiihtoina järjestetyissä Karhuntalja hiihdoissa olisi ollut yleisöä paikalla peräti kolmisen tuhatta ja tunnelma oli ollut tietysti tosi upea, ikimuistoinen !
Kilpasuksistakin tietysti juteltiin.... Ari oli Peltosen tallihiihtäjä ja muistelee lämmöllä yhteistyötä suksitehtaan kanssa. Peltonen tarjosi hänelle kilpailukykyisen kaluston ja mikäli tarvetta ilmeni, tehtaalta toimitettiin nopeasti lisää suksia...
Ensimmäisen kerran Ari kävi isän kanssa ostamassa kilpasuksia Peltosen suksitehtaalla Hartolassa jo 70-luvun loppupuolella... Sopivat kilpasukset Arille oli valinnut olympiavoittaja Arto Koivisto, joka sattui olemaan käymässä tehtaalla samaan aikaan... Innsbruckin vuoden 1976 olympialaisten jälkeen Arto Koivisto hiihti neljä vuotta Peltosen tallissa...
Samaisella reissulla Hynniset tapasivat suksitehtaan johtajan, itse Toivo Peltosen, joka perusti suksitehtaan jo 40-luvulla.
Peltosen tallihiihtäksi Ari pääsi vuonna 1986, jolloin tallipäällikkönä toimi legendaarinen August Kiuru, hiihdon maailmanmestari ja olympiamitalisti... Kiurun jälkeen tallipäällikkönä toimi Asko Lahdelma, jonka kanssa Ari oli paljonkin tekemisissä ja kertoi yhteistyön sujuneen oikein mukavasti...
Pari vuotta sitten jäätyään merivartijan tehtävästä sotilaseläkkeelle, Ari sai mieleisen läksiäislahjan työkavereiltaan. Työkaverit olivat tilanneet Peltosen suksitehtaalta hänelle erittäin hienot erikoisvalmisteiset sukset. PELTONEN WCR Skating HYNNINEN teksti koristaa suksen etuosaa... Koska Ari valvoi Suomenlahden meriliikennettä ja meriturvallisuutta vuosikymmenien ajan Haapasaaren merivartioasemalla, suksien kantaan on upeasti oivallettu laittaa Haapasaaren karttakoordinaatit: HAAPASAARI 60°17'12.39"N, 027°11'06.06"E. : )
Ari vähän yllytettiin kilpailemaan noin kymmenen vuotta sitten ikämiesten hiihdon SM-kilpailuihin, joissa hän "taisi jopa voittaa" Suomen mestaruuden... Viime vuosina hän on urheillut, liikkunut, ulkoillut päivittäin sen verran, kuin on mukavalta tuntunut...
24h Viestihiihto Tapahtuma, Anjala / Kouvola, 9.3.2019, Puusuksi Team
Kiitos Ari !
Maaliskuun Kuvagalleria
Suksitalli-Myllykoski-Finland: Peltonen Collection. ; )
Made in Heinola-Finland
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti