Oltermanni

Todennäköisesti kaikki suomalaiset tietävät Valion Oltermanni juuston, ja hyvin moni on myös sitä syönyt, tai ainakin joskus vähän maistanut. Vuonna 1981 yleiseen myyntiin lanseerattu juusto on tutkitusti Suomen suosituin kermajuusto. Oltermanni juustoa valmistetaan Suomessa, Suomalaisesta maidosta.

Joskus nuorena muistan ihmetelleeni, miksi Oltermanni juuston televisiomainoksissa esiintyy pipopäinen, joulutontun näköinen, mutta pääsiäistipun värinen iloinen ukkeli. Vanhempana ja vähän viisaampana minulle selvisi, että Oltermanni on historiallinen, satoja vuosia vanha arvonimi, jota kylänvanhin käytti.

Oltermannilla, kylänvanhimmalla oli myös hallussaan Oltermanninsauva, jota hän käytti esimerkiksi viestivälineenä. Kun Oltermannilla oli kyläläisille yhteisesti tiedotettavaa asiaa, esimerkiksi vaaran uhatessa, hän laittoi sauvan, johon viesti oli kiinnitetty, kiertämään kylässä talosta taloon tietyssä järjestyksessä. Sauvan tultua taloon, talonväen velvollisuus oli viedä Oltermannin viesti seuraavaan taloon.

Vuonna 1933 Suomen puolustusvoimien 3. divisioonan komentaja, eversti A S Heikinheimo allekirjoitti asiakirjan, jossa päätettiin järjestää Oltermanni hiihto divisioonan perinteisien talviurheilupäivien yhteydessä. Asiakirjaan kirjattiin, että Oltermanni hiihdon perustarkoitus on "3. Divisioonan joukko-osastojen sotilaallisen ja urheilullisen hiihtotaidon kehittäminen. Viestihiihto tulee hiihtää kahden vähintään 100 km etäisyydellä olevan  paikkakunnan välillä, ja jossa kiertopalkintona mukaeltu vanhatyylinen viestikapula, Oltermannin sauva."

Oltermannin hiihtohistorian toinen kiertopalkinto sauva palveli 1971-1992, jonka jälkeen se luovutettiin eniten palkintoon kiinnityksiä saaneelle joukko-osastolle Karjalan prikaatille. 

Ensimmäinen Oltermanni viesti hiihdettiin yhtäjaksoisesti Haminasta Mikkeliin, jossa divisioonan esikunta sijaitsi. Vuoden 1933 Oltermanni hiihtoon osallistuivat: Pohjois-Savon Rykmentti, Polkupyöräpataljoona 3, Kenttätykistörykmentti 3, Viestipataljoona 2, Tampereen Rykmentti, Pioneeripataljoona ja Viipurin Rykmentti. Ensimmäisen kiinnityksen kilpailun kunniapalkintoon, Oltermannisauvaan sai Pohjois-Savon Rykmentti.

Talvisodan alussa Oltermanni hiihdon kiertopalkinto sauva siirrettiin Sotamuseoon. Oltermannisauvasta, maineesta ja kunniasta alettiin jälleen kilpailemaan vuonna 1951. Siitä asti kilpailu on järjestetty yhtäjaksoisesti, ja se on puolustusvoimien vanhin kilpailu.

Vuosien varrella puolustusvoimissa on tapahtunut paljon suuria muutoksia. Oltermanni viestihiihto toteutetaan kuitenkin edelleen vanhoja perinteitä kunnioittaen, mutta joitakin muutoksia kilpailun kulkuun ja järjestelyihin on kuitenkin erityisesti viime vuosina tehty.

OLTERMANNI JOUKKUEEN TEHTÄVÄ PYSYNYT SAMANA

Joukko-osastojen komentajat lähettävät joukkueensa mukana viestin, jonka ankkurina aina toimiva joukkueen johtaja lukee maalissa kilpailun Oltermannille. Joukkueilla on siis selkeä tehtävä, jonka se omien voimavarojensa puitteissa suorittaa. "Tärkeintä ei ole se, milloin viesti on perillä - tärkeintä on se, että viesti tulee perille."

Kilpailun Oltermanneina ovat toimineet: 3.Divisioonan komentajat, Kaakkois-Suomen sotilasläänin komentajat, Itä-Suomen sotilasläänin komentajat, maavoimien komentajat, maavoimien esikuntapäälliköt, maavoimien operaatiopäälliköt.

Karjalan prikaatin komentajan viesti Oltermannille vuonna 1983, joka oli Oltermanni hiihdon
50 - vuotisjuhlahiihto

Vuonna 1990 hiihdin ensimmäisen kerran Oltermanni hiihdossa Karjalan prikaatin varusmiesten joukkueessa. "Kierot" Savon prikaatilaiset voittivat ja me tulimme toiseksi. Hopea ei ole häpeä, mutta kyllä vieläkin, kolmekymmentä vuotta myöhemmin toinen sija harmittaa... Siinä kun oli vähän kaikenlaista... ; )

Reserviläisjoukkueet pääsivät ensimmäisen kerran kilpailuun mukaan vuonna 1992. Minä hiihdin reserviläisenä Oltermannissa Kymen reserviläisten joukkueessa vuosina: 2004, 2005, 2006, 2007... Koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vuosina 2012 ja 2013 minulla oli ilo ja kunnia hiihtää Oltermannissa Karjalan prikaatin henkilökunnan joukkueessa.

Karjalan prikaatin lippu

Kokemusta Oltermanni hiihdosta minulla on siis peräti seitsemän viestihiihdon verran. Viime talvena voitin Karjalan prikaatin henkilökunnan yleisen sarjan hiihtomestaruuden, mutta prikaatin Oltermanni joukkueeseen varusmiesten kanssa hiihtämään valittiin henkilökunnasta vähän nuorempia miehiä. Kilpailun järjestelyt ja kilpailun kulku oli suurin piirtein samanlainen kaikissa hiihtämissäni Oltermanneissa... Kilpailupaikka vaihtui vuosittain ja viesti kulki aina Kaakonkulmalla kylästä kylään, talosta taloon.

Kun olin mukana Oltermanni hiihdoissa, viestiä vei paikkakunnalta toiselle kuusi, kahden miehen partiota ja aina ankkurina yksin hiihtävä upseeri. Vähintään yhden joukkueen hiihtäjistä tuli olla opisto-, tai aliupseeri. Joukkueeseen kuului myös autonkuljettaja, varamies ja huoltaja. Ainakin se on Oltermanni hiihdon järjestelyissä viime vuosina muuttunut, että joukkueen koko on pienentynyt kuudesta viiteen hiihtopartioon ja todennäköisesti kokonaishiihtomatkakin on hieman lyhentynyt. Se on myös Oltermannissa ikävä kyllä muuttunut, että Kaakonkulmilla edelleen toimivista muutamasta varuskunnasta ei enää henkilökunnan joukkueita Oltermanni hiihtoon kasata.

Oltermanni hiihtäjä: 1990, 2004, 2005, 2006, 2007, 2012, 2013

Oltermanni hiihdon perinteisiin kuuluu, että kilpailureitti pidetään salassa reitin julkistamiseen asti, joka tapahtuu joukkueiden saavuttua käskettyyn varuskuntaan kilpailua edeltävänä iltana.  Kokoontumispaikalle hiihtojoukkueet saavat lähteä omista varuskunnistaan kilpailun järjestäjän aikataulun mukaisesti.

Kokoontumispaikalla joukkueen johtajien ja varajohtajien kilpailupuhuttelussa kerrotaan minkä paikkakuntien välillä Oltermanni viesti hiihdetään,  kilpailun lähtöpaikka, maali sekä hiihdon tarkastusrastipaikkojen sijainnit. Kilpailupuhuttelun jälkeen jokainen joukkue  suunnittelee itsenäisesti kartalla parhaaksi katsomansa hiihtoreitin, osuuksien vaihtopaikat, hiihtoparit ja missä järjestyksessä joukkue hiihtää. Suunnittelu on tarkkaa, huolellisuutta ja hyvää arviointikykyä vaativa tehtävä, jossa voidaan jo tehdä kilpailun ratkaisuja puoleen, jos toiseen. Joukkueen reittivalinnat ovat luonnollisesti "turvaluokiteltua, erittäin salaista tietoa", joista ei muiden joukkueiden hiihtäjien kanssa puhuta.

Hiihtoreittiä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon sekä arvioida monia asioita. Hiihdetäänkö teitä pitkin, vai oikaistaanko metsien, soiden, tai järvien yli. Metsän läpi  ja järvien yli hiihtäminen ei ole läheskään niin nopeaa etenemistä, kuin teitä pitkin mentäessä.

Illan aikana hiihtäjät pakkaavat myös henkilökohtaiset kolme reppua kilpailuun: tiedustelureppu, lähtöreppu ja maalireppu.

Kolmen repun pakkaaminen illalla täytyy tehdä huolellisesti, jotta kaikki tarvittavat varusteet tulevat mukaan sekä oikeisiin paikkoihin oman hiihto-osuuden reitin varrelle. Lisäksi suurta huolellisuutta vaatii eväiden ja juomien jakaminen sekä pakkaaminen vuorokauden ajaksi kolmeen eri reppuun.

Aikaisin kilpailupäivän aamuna joukkue lähtee ajoneuvolla alueelle, jossa Oltermanni viestihiihto seuraavana yönä hiihdetään. Ajoneuvolla ajetaan hiihtoreitin mukaisesti, ja pysähdytään  reitin varrelle suunniteltujen vaihtopaikkojen kohdalle. Vaihtopaikka on yhden partion maali, toisen partion lähtöpaikka. Kaksi partiota  kerrallaan sopii tarkemmin vaihtopaikan sen mukaan, mistä he sattuvat saamaan majoituksen. Partiot käyvät lakki kourassa ja kahvipaketti toisessa kädessä nöyrästi kysymässä reitin varrella olevista tavallisten ihmisten taloista, pääsisikö Oltermanni hiihtäjät heille majoittumaan. Täytyy kyllä ihmetellä, kuinka vieraan varaisia ja ystävällisiä ihmisiä loppujen lopuksi Suomalaiset ovat. Ainakin omalla kohdallani majoitus on järjestynyt joka kerta hienosti. Ollessani varusmiehenä Oltermannissa pääsin jopa isännän luvalla talon tyttären sänkyyn lakanoiden väliin. Harvaan asutulla alueella kun silloin viestiä hiihdettiin, niin talon tytär oli tosin opiskelemassa kaupungissa. Samaisessa kilpailussa joukkueeni toisella partiolla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, sillä maatalon isäntä majoitti joukkuekaverini sikalan eteistilaan. Sikalan automaattiruokinta piti kaverit hereillä melkein koko yön.

Kun majoituspaikat oman osuuden lähdössä ja maalissa on saatu sovittua, lähtöreppu sekä maalireppu jätettyä oikeisiin paikkoihin, alkaa oman osuuden tiedusteluvaihe hiihtämällä osuuden maalista lähdön suuntaan. Varustuksena tiedusteluvaiheessa voi käyttää omaa hiihtoasua, mutta hiihtäminen tapahtuu armeijan suksilla ja sauvoilla kumisaappaat jalassa, niinkuin itse kilpailussakin hiihdetään. Mukana on kartta, johon partion alustavasti suunniteltu hiihtoreitti on piirretty sekä kompassi. Tiedustelurepussa on juomista ja evästä koko pitkän päivän ajaksi. Jos osuudella on metsätaipaleita, voi olla syytä ottaa vesurikin mukaan. Heijastin nauhoja laitetaan reitin varrelle käännöksien kohdalle, sekä tarvittaessa suurelle järvenselälle tikun nokkaan, jotta yöllä kilpaa hiihdettäessä mennään varmasti oikeaan suuntaan, jos vaikka tuuli, tai lumisade peittääkin ladun illan aikana. Joskus on Oltermannissa käynyt niinkin, kun partio ei tiedustellut, eikä merkannut suoraa reittiä päivällä suuren järven selän yli säästääkseen voimia kilpailuun, partio alkoikin itse kilpailussa kiertämään isoa saarta kirjaimellisesti ympäri. Yön pimeydessä partio vain seurasi otsalmampun valossa tarkasti  ison saaren rantaviivaa. Kilpailukeskuksessa oli kuulemma ollut ihan mielenkiintoista seurata partion etenemistä GPS-seurantakankaalta.

Joskus hiihto-osuus voi olla jopa kokonaan tietä pitkin hiihtämistä. Silloin osuuden hiihtäjät saattavat tiedustella reitin joukkueen ajoneuvolla ja näin säästävät voimiaan. Usein pelkän tieosuuden hiihtäjät saavat hiihtää kilometreissä vähän pidemmän matkan.  Kun hiihtoreitti siirtyy tieltä metsän puolelle, alkaa usein kova ja uuvuttava työnteko. Maastoa tähystetään ja tiedustellaan, mistä kohdasta kilpaladun olisi hyvä mennä. Optimaalisen ladun kulkusuunnan selvittyä, tehdään latua hiihtämällä vähän matkaa edestakaisin. Mikäli lunta on runsaasti, on syytä tampata hiihtämällä kova pohja sauvan sommillekin. Usein joukkueet hiihtävät samoja reittejä, jolloin riittävän hyvä latu syntyy melkein yhdellä kertaa läpi hiihtämällä.

Hiihto-osuuksien pituudet vaihtelevat noin 15 km:stä, jopa yli 25 km:in. Kun partio saa tiedusteltua oman hiihto-osuutensa reitin ja saapuu lähtöpaikan majoitukseen, alkaa päivä usein kääntymään illaksi. Joskus latuja on tehty vielä illan pimeydessäkin otsalamppujen valossa.

Illalla lähtöpaikan majoituksessa syödään eväitä, voidellaan sukset, levätään, katsellan televisiota ja jutellaan talonväen kanssa. Jossain vaiheessa iltaa käydään nukkumaan, mutta nukkuminen on, mitä on; herätyskellon kyttäämistä. Oltermanni hiihdon yhteislähtö tapahtuu illalla kello 21:00. Pitkän ja rankan tiedustelupäivän jälkeen on kuitenkin hyvä yrittää edes vähän nukkua ennen oman osuuden lähtöä.

Vuonna 1990 ollessani varusmiehenä oltermannissa, ei matkapuhelimia vielä ollut. Siihen aikaan Oltermanni hiihtäjien piti vain arvioida, mihin aikaan  edellisen osuuden viestinviejät saapuvat sovitulle vaihtopaikalle. Tarinoiden mukaan pommiinkin on joskus nukuttu ja seuraavan osuuden hiihtäjiä haettu majoitustalon sisältä. Nykyään aikataulun tekeminen on helppoa. Matkapuhelimilla soitetaan ja ilmoitetaan, milloin edellinen vaihto on suoritettu. Silloin täytyy viimeistään alkaa valmistautua omaan hiihto-osuuteen.

Lähtöreppuun pakatut armeijan lumipuku ja pipo puetaan kilpailuun hiihtoasuksi sekä otsalamppu otsalle. Oltermannissa hiihtojalkineina käytetään keveytensä ansiosta  kesäkumisaappaita, jotka useimmilla hiihtäjillä on tapana vielä teipata jalkaan tiukasti kiinni erityisesti luisteluhiihtoa helpottamiseksi. Viime vuosina keltaiset huomioliivit ovat tulleet pakollisiksi varusteiksi hiihtäjille, joka lisää hiihtäjien turvallisuutta merkittävästi, koska viestiä viedään usein yleisiä autoteitä pitkin. Pidemmille hiihto-osuuksille on hyvä ottaa myös pieni juomapullo mukaan, koska armeijan lumipuvussa hiihtäminen on hikistä hommaa. Varmuuden vuoksi, "hätävaraksi" kannattaa lumipuvun taskuun laittaa energia geeli,  jos sattuu uupuminen iskemään yön pimeydessä. Lisärasitusta molemmille partion hiihtäjille tuo selässä kulkeva rynnäkkökivääri, jotka toimivat "viestikapuloina." Joukko-osastojen komentajien paperille kirjoittama viesti Oltermannille kulkee toisen aseen perään kiinnitetyssä putkessa. Saman osuuden hiihtäjät pyritään valitsemaan niin, että molemmat partion hiihtäjät olisivat suurin piirtein tasavahvoja hiihtäjiä. Joskus voi käydä kuitenkin niin, että partiosta toinen hiihtäjä "sippaa", tai toisella on vain selvästi parempi hiihtopäivä. Silloin kovakuntoisempi voi viedä selässään molempien aseet vaihtoon, mutta kaveria ei jätetä muutamaa metriä kauemmaksi.

Kun vaihto on suoritettu, viestiä tuonut partio menee samaan taloon majoittumaan, missä viestiä jatkanut partio vietti illan ja alku yön. Viestiä tuoneen partion maalireput ovat edellisenä aamuna tuotu tänne valmiiksi. Maalirepussa on yleensä peseytymisvälineet, puhtaat/kuivat vaatteet, juomista ja evästä. Hiihtänyt partio käy henkilökohtaisen huollon jälkeen nukkumaan isäntäväen osoittamaan paikkaan.

Eräänä vuonna ollessani Tohmajärven suunnalla Oltermannissa, hiihto-osuuden jälkeen majoituimme parini kanssa iäkkään eläkeläispariskunnan kotiin. Talon sauna oli lämmin ja emäntä tarjoili pientä purtavaa hiihtäjille keskellä yötä. Sängyt rouva oli pedannut meille valmiiksi olohuoneen lattialle.  Saunan ja pienen yöpalan jälkeen istuimme ja juttelimme olohuoneessa vielä pitkän aikaa..... Oli mukava huomata, kuinka tervetulleita Oltermannin miehet olivat tähän taloon... Välillä katseeni kävi olohuoneen lattialla olevassa valmiissa sängyssä, sillä minua väsytti siinä vaiheessa vuorokautta ihan älyttömän paljon. Aamulla talon emäntä tarjoili meille vielä aamupalankin. Kun joukkueemme ajoneuvo tuli meidät noutamaan ja oli aika lähteä, talon väki toivotti meidät seuraavanakin vuonna tervetulleiksi.

Koska joukkueet vievät viestiä usein samoja reittejä pitkin, niin osuudella hiihtävät tietävät suurin piirtein sijoituksensa. Yön pimeydessä välkkyvistä otsavaloista voi myös hyvin arvioida etäisyyksiä muihin joukkueisiin. Kilpailun viralliset väliajat kellotetaan reitin varrella olevilla muutamalla pakollisella tarkastuspaikkalla. Nykyään hiihtäjät sekä yleisö voi netissä hienosti seurata kilpailun kulkua realiajassa GPS-paikannusjärjestelmän ansiosta. Kilpailuyön jälkeisenä aamuna on kuitenkin aina ollut omanlainen jännitys ja epätietoisuus, kuinka oma joukkue on Oltermannissa onnistunut.

Oltermanni hiihdossa on ehdottomasti tärkeintä se, että joukkueelle käsketty tehtävä, viestin vieminen perille, tulee tehdyksi... Oltermanni hiihto on aina myös kovaa taistelua joukkueiden välillä. Se, miten kovaa taistelua yön pimeydessä käydään mies miestä vastaan Oltermannisauvasta, kullasta ja kunniasta, voi vain Oltermanni hiihtäjät tietää !

Mukava ja reipas koulupoika

Vuonna 2007 olin mukana Oltermannissa Kymen Reserviäisten joukkueessa. Hiihdin parini kanssa osuuden, joka  kulki Luumäen ja Tuohikottin puolivälin paikkeilla. Kilpailun maali sijaitsi Karjalan prikaatissa Vekaranjärvellä.

Meillä kävi osuutemme lähtöpaikan majoituksen löytämisen suhteen hyvä tuuri. Saimme nimittäin juuri alustavasti suunnitellun vaihtopaikan kohdalta punatiilisestä talosta majoituspaikan.

Hiihtoparini kanssa tiedustelimme ja hiihtelimme tulevan yön kilpailureittiä koko päivä, iltaan asti. Kun  vihdoin alkuillasta saavuimme majoitukseen, talon isäntä, rouvan ja alakoulu ikäinen poika toivottivat Oltermanni miehet lämpimästi tervetulleiksi, ja pojan huone annettiin meidän käyttöön.

En muista enää mitä, mutta talon isännällä oli jotakin yhteyksiä Myllykosken suuntaan? Olisikohan hän käynyt työasioissa Myllykosken paperitehtaalla, olisiko meillä ollut yhteisiä tuttuja, tai jotain sen kaltaista? Ilta meni mukavasti ja nopeasti olohuoneessa jutellessa  ja televisiota katsellessa. Talon reipas ja mukava koulupoika viihtyi myös meidän seurassamme koko illan.

Jossain vaiheessa keskellä yötä heräsimme parini kanssa ja aloimme valmistautumaan omaan hiihto-osuuteemme.  Ennenkuin lähdimme talosta, laitoin pojan huoneen pöydälle omista eväistäni omenan sekä suklaapatukan toivoen, että mukavan oloinen koulupoika aamulla kouluun herätessään iloisesti yllättyisi.......

Pääsin töihin puolustusvoimille Maasotakoulun vartiostoon Lappeenrantaan tammikuussa vuonna 2011. Tasan vuosi myöhemmin siirryin Karjalan prikaatin vartiostoon Vekaranjärvelle.

Karjan prikaati on yksi Suomen suurimmista varuskunnista ja siellä palvelee noin kolmetuhatta varusmiestä. Jokainen varusmies saa erikoiskoulutuskaudella koulutuksen omaan sodan ajan tehtävään.

Minusta tuntui hienolta edustaa vuosina 2012 ja 2013 Oltermannissa maineikasta joukko-osastoa Karjalan prikaatia, sen  henkilökunnan joukkueessa. Pakkaillessamme vuoden 2013 Oltermanniin tarvittavia varusteita  joukkueen jäsenten kanssa  varuskunnassa, liikuntakasvatusupseeri antoi minulle tehtävän hakea Pahkajärven ampuma-alueelta yhden ison ja luonnollisesti tyhjän ammuksen hylsyn. Oltermanni hiihdossa viestikapulana käytettävään rynnäkkökivääriin kiinnitettävän hylsyn sisällä joukkue vie Karjalan prikaatin komentajan kirjoittaman viestin itse Oltermannille.

Joukkueellamme oli Oltermannissa käytössä Volkswagen Transporter henkilöpakettiauto, jonka kuljettajana toimi sotilaskuljettajan koulutuksen saanut varusmies. Pahkajärvelle kuljettajan kanssa kahdestaan hysyä hakemaan ajellessamme kysyin "pojalta", tietääkö hän, minkälainen tapahtuma Oltermanni hiihto on?  "Poika" tiesi Oltermanni hiihdon ja kertoi, että  joskus vuosia sitten Oltermanni hiihtäjiä oli majoittuneena hänen kotitalossaan.... Kiinnostuin sitten kysymään, että mistä päin hän on kotoisin? "Poika" kertoi missä päin hänen kotitalonsa sijaitsee ja kuinka mukavalta hänestä oli tuntunut aamulla, kun yöllä pois lähteneet Oltermannin miehet olivat jättäneet hänelle omenan ja suklaapatukan...

Tilanne tuntui aivan uskomattomalta......   Sanoin "pojalle", että minä taisin olla majoittuneena hänen kotitalossaan ollessani Oltermannissa vuonna 2007 !!!....  Kun vielä muistelin ja kerroin hänelle asioita talosta sekä siinä asuvista ihmisistä, kaikki täsmäsivät täydellisesti.....


Vanha sananlasku;  ympäri käydään ja yhteen tullaan, osoittautui jälleen paikkansa pitäväksi.... 
 

AKIO - SUKSITALLI - MYLLYKOSKI - FINLAND

Suksitalli