Näytetään tekstit, joissa on tunniste Torgny Mogren. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Torgny Mogren. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. huhtikuuta 2018

Gunde Svan


Peukut pystyssä jännitin ja toivoin mitaleja suomalaisille mieshiihtäjille: Kirvesniemelle, Miedolle, Karvoselle, ym., kun katsoin televisiosta olympialaisia ja maailman mestaruuskilpailuja 80-luvulla. 

Siihen aikaan kaikki henkilökohtaiset matkat hiihdettiin arvokilpailuissa väliaikalähdöllä. Television väliaikapalvelu ei toiminut silloin läheskään yhtä selkeästi, kuin se toimii nykyään. Kilpailuja seuratessani kirjasin kynällä omaan vihkoon väliaikoja. Omista muistiinpanoista oli mielenkiintoista seurata, miten hiihtäjien väliaikaerot kehittyivät kisan edetessä.


Kahdeksankymmentä luvulla taisi olla vaan hyvin pitkälle niin, että sai ainoastaan jännittää sitä, kuka tulee Gunde Svan:in jälkeen toiseksi ja kuka saa pronssia.

Gunde Svan oli oman kilpahiihtoaikakautensa yksi kovimmista kilpahiihtäjistä maailmassa.  Siitä kertoo selkeästi tilastot: 

Maailman Cup:n kokonaiskilpailuvoittoja: 5 kertaa.
OLYMPIALAISET: 4 kultaa, 1 hopea, 1 pronssi. 
MM-kilpailut: 7 kultaa, 3 hopeaa, 1 pronssi.


"Vaikka" Gunde Svan onkin ruotsalainen, niin täytyy tunnustaa, että 80-luvulla hän oli yksi minun suosikkihiihtäjistäni. Muistan tarkkaan katselleeni televisiosta Gunden hiihtotekniikkaa. Tuohon aikaanhan luisteluhiihto alkoi tehdä vahvasti tuloaan. Gunden lisäksi pari muutakin ruotsalaista miesedustushiihtäjää omaksui luistelutyylin nopeasti ja juuri ruotsalaiset mieshiihtäjät kehittivät uusia luisteluhiihtotekniikoita.

Ensin perinteiseen hiihtotyyliin tuli yksipotkuinen luisteluhiihto, jossa toinen suksi pidettiin ladulla. Jossain vaiheessa alettiin luistella kuokkatekniikalla, sitten tuli Thomas Wassberg:n kehittämä Wassu ja lisäksi Torgny Mogren kehitti Mogrenin luistelutekniikan. Näillä samoilla termeillä näitä luisteluhiihtotekniikoita kutsutaan edelleen. 

Näiden luisteluhiihtotekniikoiden jälkeen ei muuten uusia tyylejä olekkaan keksitty ! 



Gunde Svan hiihti Kneissl:n kilpasuksilla, joita ei 80-luvulla Myllykosken suunnalla juuri laduilla näkynyt. Salomonin kirkkaan keltaiset monot, joita Svan käytti, on keltaisten Kneissl:n suksien lisäksi tallentunut "Järvisen miehen" näkömuistirekisteriin pysyvästi. Silloin joskus minusta tuntui, kuin Kneissl:n suksissa olisi ollut jotakin vähän tarunhohtoisempaa, kuin suomalaisissa Järvisissä, Karhuissa ja Peltosissa.


Viime talvena sain ilmaiseksi kokoelmaani kahdet, elämäni ensimmäiset, kauniit, Kneissl:n kilpasukset. Toinen pari on juuri samanlainen, jollaisella Svan aikanaan hiihti. Molemmat parit ovat aivan uuden veroiset. En ole valitettavasti vielä "ehtinyt" kokeilemaan niitä.
Tänä talvena sain ostettua 10 eurolla uudenveroiset, upeat, keltaiset, minulle sopivat,  Salomonin monot. Ne ovat juuri samanlaiset monot, jollaisia Gundekin käytti 80-luvulla. 

Joku päivä  täytyy kyllä kokeilla hiihtää ensimmäistä kertaa elämässä Kneissl:n suksilla, kun saan hiihtää vielä  tällä suksimallilla.  Haaveilinhan noin 15-vuotiaana juuri näistä Kneissl:n keltaisista suksista !!!  

Niin ne haaveet vaan usein toteutuvat. Välillä haaveet toteutuvat nopeammin ja välillä niiden saavuttamiseen voi mennä reilut 30 - vuotta...   : )


Gunde Svan:in kilpahiihtoaikakauden toinen tosi kova ruotsalainen hiihtäjä oli Torgny Mogren. Torgny:n nimestä myllykoskelaiset hiihtokaverini muotoilivat minulle aikanaan lempinimen Torni, joka oli 189 cm pitkälle nuorelle hiihtomiehelle sopiva ja mukava lempinimi.

Oli minulla silloin joskus toinenkin lempinimi Myllykosken Kilpa-Veikkojen hiihtäjien keskuudessa, jonka keksi valmentajani. En tiedä miksi, tai miten hän alkoi kutsua minua Jugoslavialaiseksi mäkihyppääjäksi, Primos Ulaga: ksi ?



Myllykosken Kilpa-Veikkojen kilpahiihtäjillä ja useilla myllykoskelaisilla hiihdon harrastajillakin oli 80- ja 90-luvulla tapana käydä marraskuun lopulla ensilumen leirillä Saariselällä. Saariselällä ensilumen leirejä ovat pitäneet vuosikymmenien ajan jopa usean maan hiihtomaajoukkueet. Hyppyrimäkeä Saariselällä ei tosin ollut silloin, eikä ole vielä tänä päivänäkään......  : )

Ensilumen leiri Saariselällä

En muista tarkkaa vuotta, mutta 90-luvulla hiihdettiin kuitenkin, kun olin jälleen lumileirillä Saariselällä.  Eräänä iltana minäkin innostuin lähtemään Saariselän Tunturihotellin yökerhoon. Ihmisiä siellä oli paljon, meno ja meininki oli aika hulvatonta.
Kuinkas ollakaan, siellä sattui olemaan joukko tuttuja, mukavia,  myllykoskelaisia, varsin kovia hiihtomiehiä viettämässä vähän iltaa. Minut nähdessään, joku heistä huudahti:  "Primos, Primos Ulaga , mitä kuuluu ? " Minä läksin tutussa porukassa leikkiin mukaan ja aloin puhumaan huonosti Suomea. "H J Y V AAA  KUULUU" ..... Meillä oli niin hauskaa, että meinasi "pissat tulla housuun". Joku Mylsän miehistä oikein huutaa kailotti yökerhossa, että "täällä on Jugoslavialainen mäkihyppääjä Primos Ulaga." Alkoi muuten porukkaa kerääntymään Myllykosken miesten ympärille. Mie yritin pitää pokkani ja vastailin ihmisten kysymyksiin huonoa Suomea puhumalla ihan puuta heinää...Kaikilla vaikutti olevan tosi hauskaa !  Jonkin aikaa siinä viihdytettyäni ihmisiä, tuli tunne, että näin suuren joukon ympäröimäni ei saa homma paljastu, olisi vähän noloa. Kerroin kohteliaasti paikalla olijoille, että nyt minun täytyy lähteä nukkumaan. Olipahan hauska kokemus....

Aika velikultia,  Mylsäläiset !  : )

                                                                

Aki


perjantai 16. maaliskuuta 2018

Torgny Mogren


Meillä päin on sanonta: ulkomailla Utissa, kaukomailla Kaipiaisissa. Utissa olen pari kertaa vuosien varrella käynyt hiihto- ja ampumahiihtokilpailuissa. Kaipiaisten urheilukentällä järjestettiin noin 30-vuotta sitten kevät-talvella Anjalankosken kaupungin hiihtomestaruuskilpailut. Muuten en ole ulkomailla kilpaa hiihtänyt. 

Ainoan kerran eläissäni, kun olen Kaipiaisten urheilukentän maastossa hiihtänyt kilpaa, jäi siitä aika huonot muistot. Olin voidellut luistelusukseni kilpailuun huolellisesti. Lähtiessäni kotoa Kaipiaisiin, nappasin vielä kaapista silikoni sprayn mukaan, koska oli keväinen vesikeli. Kilpailupaikalla oli uutta, märkää, pehmoista lunta ja latupohja upottava. Suihkutin siliconi spraytä kilpasukseni pohjiin keltaisen Tokon luistovoiteen päälle. Luisteluhiihtokilpailu sujui isolta mieheltä nihkeästi upottavalla latu-uralla. Kilpailun kuluessa muutama kilpakumppani meni ohitseni huomattavasti liukkaammilla suksilla, kuin itselläni oli. Maaliin tultuani ajatukseeni tuli, että minun keltaisella Tokolla voidellut Järvisen suksien olisi pitänyt luistaa paremmin ! Kaivoin auton takapaksista spraypullon, josta suihkutin ennen starttia Järvisen suksien pohjiini. No, ei tarvinut sen pidempää ihmetellä, miksi sukset eivät kilpailussa luistaneet. Kotoa "kiireessä" lähtiessäni, olin vahingossa ottanut autotallin työkalukaapista rasvanpoisto sprayn. Hemmetti mitä huolimattomuutta. Turha selitellä tapahtunutta, mutta molemmat:  siliconi ja rasvanpoisto sprayt olivat vihreitä pulloja.



Kahtena kesänä kävin  80-luvulla Itävallan Ramsau: ssa hiihtolumileirillä. Ne olivat upeita reissuja, jollaisia olisi mukava tehdä vielä uudestaankin.

Jälkimmäisen harjoittelumatkan aikana, vuonna 1989, suoritin asevelvollisuuttani Vekaranjärvellä, Karjalan prikaatissa. Siihen aikaan Karjalan prikaatissa oli  varusmiesten kilpahiihtovalmennusryhmä, johon minäkin kuuluin. Ryhmään kuuluneilla urheilijoilla harjoitus-, leiri- ja kilpailuvapaat pyörivät ihan uskomattoman hyvin. Olimme lähes ammattiurheilijoita. Minä olin ehkä prikaatin valmennusryhmästä niitä hiihtäjiä, joilta seuraavan talven puolustusvoimien hiihtokilpailuista prikaati odotti ehkä vähän enemmän menestystä. Kilpahiihto myönteinen varuskunta myönsi minulle kesällä lähes kahden viikon harjoitteluvapaan Myllykosken Kilpa-Veikkojen Ramsaun kesälumileirille asepalveluksen aikana. 


Leirille lähti Myllykosken Kilpa-Veikoista: minä, Kimmo Turkia ,Petri Aho, sekä Peten amerikkalainen opiskelu- ja hiihtokaveri, John Farra. Farra  oli  reissun jälkeen jossakin vaiheessa USA:n edustushiihtäjä. Viime vuosina John Farra on toiminut kuulemma USA:n hiihtoliitossa merkittävässä johtotehtävässä. Hyvällä tuurilla olisi voitu nähdä viime talvena Lahden maailmanmestaruuskilpailuissa ?

Leirillä oli tosi hyvä, äijämäinen, tekemisen meininki ja kaverithan ovat mitä parhaimpia.  Vieläkin on mukava muistella Ramsaun kesälumileiriä vuonna 1989 tuon porukan mukana, jopa vähän haikeakin.    

Harjoittelimme leirillä kahdesti päivässä. Aamulla menimme aina ylös jäätikölle hiihtämään. Iltapäivisin teimme jalkalenkkejä, sauvarinnettä, kuntopiirejä, yms.


Eräänä aamuna menimme jälleen tavanmukaisesti Ramsaun kylästä, jossa majoituimme, autolla  alahissiasemalle. Katselimme matkalla alppien huipuille, todeten, että ylhäällä taitaa olla tänään "hieman" pilvistä ! Rempseällä asenteella ja päättäväisesti jatkoimme hissillä matkaa ylös kohti  hiihtopaikkaa. "Kyllä Myllykosken miehet menee tänään hiihtämään".... Se oli porukan tiukka, päättäväinen asenne. : )

Päästyämme hissillä perille ylähissiasemalle, oli vastassamme valtava määrä hiihtäjiä jo tuohon aikaan aamusta pyrkimässä takaisin alaspäin. Joku suomalainen hiihtäjä kertoi meille, että hiihtopaikalla on niin kova sumu ja tuuli, ettei siellä kukaan pysty tänään hiihtämään. Osoitti siinä vielä meille, että ruotsalainen huippuhiihtäjä Torgny Mogren: kin oli jo jonottamassa hissiin lähteäkseen alas hiihtopaikalta käymättä hiihtämässä.


Meillä oli tiukka, tekemisen meininki pilke kuitenkin silmäkulmassa. Åijämäisesti teimme hissiasemalla oleville selväksi, että kyllä Myllykosken miehet menee hiihtämään tänään ja tässä kelissä. Reippaalla, miehekkäällä ja rempseällä tyylillä  huutaa kajautimme taisteluhuudonkin sisällä ihmisiä täynnä olevalla hissiasemalla. MYYY KOOO VEEE,  MYYY KOOO VEEE,  MYYY KOOO VEEE !!!!

Vaihtaessamme hiihtomonoja jalkaan, samalla, kun pidimme pientä show:ta hissiaseman sisällä, oli hauska huomata, että jo poispäin lähdössä ollut ruotsalainen mestarihiihtäjä Torgny Mogren kääntyi jonossa ympäri ja läksi meidän mukana hiihtämään jäätikölle.  

Ulos mentyämme sää hiihtopaikalla oli selkeytynyt turvalliseksi, täydelliseksi, aurinkoiseksi hiihtosääksi. Hissiasemalta alkoi Myllykosken miesten ja Torgny Mogrenin perässä pikkuhiljaa valumaan muitakin hiihtäjiä. 


MYYY KOOO VEEE,   MYYY KOOO VEEE, MYYY KOOO VEEE  ! ! !     ; )

AKI