torstai 12. huhtikuuta 2018

Gunde Svan


Peukut pystyssä jännitin ja toivoin mitaleja suomalaisille mieshiihtäjille: Kirvesniemelle, Miedolle, Karvoselle, ym., kun katsoin televisiosta olympialaisia ja maailman mestaruuskilpailuja 80-luvulla. 

Siihen aikaan kaikki henkilökohtaiset matkat hiihdettiin arvokilpailuissa väliaikalähdöllä. Television väliaikapalvelu ei toiminut silloin läheskään yhtä selkeästi, kuin se toimii nykyään. Kilpailuja seuratessani kirjasin kynällä omaan vihkoon väliaikoja. Omista muistiinpanoista oli mielenkiintoista seurata, miten hiihtäjien väliaikaerot kehittyivät kisan edetessä.


Kahdeksankymmentä luvulla taisi olla vaan hyvin pitkälle niin, että sai ainoastaan jännittää sitä, kuka tulee Gunde Svan:in jälkeen toiseksi ja kuka saa pronssia.

Gunde Svan oli oman kilpahiihtoaikakautensa yksi kovimmista kilpahiihtäjistä maailmassa.  Siitä kertoo selkeästi tilastot: 

Maailman Cup:n kokonaiskilpailuvoittoja: 5 kertaa.
OLYMPIALAISET: 4 kultaa, 1 hopea, 1 pronssi. 
MM-kilpailut: 7 kultaa, 3 hopeaa, 1 pronssi.


"Vaikka" Gunde Svan onkin ruotsalainen, niin täytyy tunnustaa, että 80-luvulla hän oli yksi minun suosikkihiihtäjistäni. Muistan tarkkaan katselleeni televisiosta Gunden hiihtotekniikkaa. Tuohon aikaanhan luisteluhiihto alkoi tehdä vahvasti tuloaan. Gunden lisäksi pari muutakin ruotsalaista miesedustushiihtäjää omaksui luistelutyylin nopeasti ja juuri ruotsalaiset mieshiihtäjät kehittivät uusia luisteluhiihtotekniikoita.

Ensin perinteiseen hiihtotyyliin tuli yksipotkuinen luisteluhiihto, jossa toinen suksi pidettiin ladulla. Jossain vaiheessa alettiin luistella kuokkatekniikalla, sitten tuli Thomas Wassberg:n kehittämä Wassu ja lisäksi Torgny Mogren kehitti Mogrenin luistelutekniikan. Näillä samoilla termeillä näitä luisteluhiihtotekniikoita kutsutaan edelleen. 

Näiden luisteluhiihtotekniikoiden jälkeen ei muuten uusia tyylejä olekkaan keksitty ! 



Gunde Svan hiihti Kneissl:n kilpasuksilla, joita ei 80-luvulla Myllykosken suunnalla juuri laduilla näkynyt. Salomonin kirkkaan keltaiset monot, joita Svan käytti, on keltaisten Kneissl:n suksien lisäksi tallentunut "Järvisen miehen" näkömuistirekisteriin pysyvästi. Silloin joskus minusta tuntui, kuin Kneissl:n suksissa olisi ollut jotakin vähän tarunhohtoisempaa, kuin suomalaisissa Järvisissä, Karhuissa ja Peltosissa.


Viime talvena sain ilmaiseksi kokoelmaani kahdet, elämäni ensimmäiset, kauniit, Kneissl:n kilpasukset. Toinen pari on juuri samanlainen, jollaisella Svan aikanaan hiihti. Molemmat parit ovat aivan uuden veroiset. En ole valitettavasti vielä "ehtinyt" kokeilemaan niitä.
Tänä talvena sain ostettua 10 eurolla uudenveroiset, upeat, keltaiset, minulle sopivat,  Salomonin monot. Ne ovat juuri samanlaiset monot, jollaisia Gundekin käytti 80-luvulla. 

Joku päivä  täytyy kyllä kokeilla hiihtää ensimmäistä kertaa elämässä Kneissl:n suksilla, kun saan hiihtää vielä  tällä suksimallilla.  Haaveilinhan noin 15-vuotiaana juuri näistä Kneissl:n keltaisista suksista !!!  

Niin ne haaveet vaan usein toteutuvat. Välillä haaveet toteutuvat nopeammin ja välillä niiden saavuttamiseen voi mennä reilut 30 - vuotta...   : )


Gunde Svan:in kilpahiihtoaikakauden toinen tosi kova ruotsalainen hiihtäjä oli Torgny Mogren. Torgny:n nimestä myllykoskelaiset hiihtokaverini muotoilivat minulle aikanaan lempinimen Torni, joka oli 189 cm pitkälle nuorelle hiihtomiehelle sopiva ja mukava lempinimi.

Oli minulla silloin joskus toinenkin lempinimi Myllykosken Kilpa-Veikkojen hiihtäjien keskuudessa, jonka keksi valmentajani. En tiedä miksi, tai miten hän alkoi kutsua minua Jugoslavialaiseksi mäkihyppääjäksi, Primos Ulaga: ksi ?



Myllykosken Kilpa-Veikkojen kilpahiihtäjillä ja useilla myllykoskelaisilla hiihdon harrastajillakin oli 80- ja 90-luvulla tapana käydä marraskuun lopulla ensilumen leirillä Saariselällä. Saariselällä ensilumen leirejä ovat pitäneet vuosikymmenien ajan jopa usean maan hiihtomaajoukkueet. Hyppyrimäkeä Saariselällä ei tosin ollut silloin, eikä ole vielä tänä päivänäkään......  : )

Ensilumen leiri Saariselällä

En muista tarkkaa vuotta, mutta 90-luvulla hiihdettiin kuitenkin, kun olin jälleen lumileirillä Saariselällä.  Eräänä iltana minäkin innostuin lähtemään Saariselän Tunturihotellin yökerhoon. Ihmisiä siellä oli paljon, meno ja meininki oli aika hulvatonta.
Kuinkas ollakaan, siellä sattui olemaan joukko tuttuja, mukavia,  myllykoskelaisia, varsin kovia hiihtomiehiä viettämässä vähän iltaa. Minut nähdessään, joku heistä huudahti:  "Primos, Primos Ulaga , mitä kuuluu ? " Minä läksin tutussa porukassa leikkiin mukaan ja aloin puhumaan huonosti Suomea. "H J Y V AAA  KUULUU" ..... Meillä oli niin hauskaa, että meinasi "pissat tulla housuun". Joku Mylsän miehistä oikein huutaa kailotti yökerhossa, että "täällä on Jugoslavialainen mäkihyppääjä Primos Ulaga." Alkoi muuten porukkaa kerääntymään Myllykosken miesten ympärille. Mie yritin pitää pokkani ja vastailin ihmisten kysymyksiin huonoa Suomea puhumalla ihan puuta heinää...Kaikilla vaikutti olevan tosi hauskaa !  Jonkin aikaa siinä viihdytettyäni ihmisiä, tuli tunne, että näin suuren joukon ympäröimäni ei saa homma paljastu, olisi vähän noloa. Kerroin kohteliaasti paikalla olijoille, että nyt minun täytyy lähteä nukkumaan. Olipahan hauska kokemus....

Aika velikultia,  Mylsäläiset !  : )

                                                                

Aki


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti