Torgny Mogren

Meillä päin on sanonta: ulkomailla Utissa, kaukomailla Kaipiaisissa. Utissa olen pari kertaa vuosien varrella käynyt hiihto- ja ampumahiihtokilpailuissa. Kaipiaisten urheilukentällä järjestettiin noin 30-vuotta sitten kevät-talvella Anjalankosken kaupungin hiihtomestaruuskilpailut. Muuten en ole ulkomailla kilpaa hiihtänyt. 

Ainoan kerran eläissäni, kun olen Kaipiaisten urheilukentän maastossa hiihtänyt kilpaa, jäi siitä aika huonot muistot. Olin voidellut luistelusukseni kilpailuun huolellisesti. Lähtiessäni kotoa Kaipiaisiin, nappasin vielä kaapista silikoni sprayn mukaan, koska oli keväinen vesikeli. Kilpailupaikalla oli uutta, märkää, pehmoista lunta ja latupohja upottava. Suihkutin siliconi spraytä kilpasukseni pohjiin keltaisen Tokon luistovoiteen päälle. Luisteluhiihtokilpailu sujui isolta mieheltä nihkeästi upottavalla latu-uralla. Kilpailun kuluessa muutama kilpakumppani meni ohitseni huomattavasti liukkaammilla suksilla, kuin itselläni oli. Maaliin tultuani ajatukseeni tuli, että minun keltaisella Tokolla voidellut Järvisen suksien olisi pitänyt luistaa paremmin ! Kaivoin auton takapaksista spraypullon, josta suihkutin ennen starttia Järvisen suksien pohjiini. No, ei tarvinut sen pidempää ihmetellä, miksi sukset eivät kilpailussa luistaneet. Kotoa "kiireessä" lähtiessäni, olin vahingossa ottanut autotallin työkalukaapista rasvanpoisto sprayn. Hemmetti mitä huolimattomuutta. Turha selitellä tapahtunutta, mutta molemmat:  siliconi ja rasvanpoisto sprayt olivat vihreitä pulloja.

Kahtena kesänä kävin  80-luvulla Itävallan Ramsau: ssa hiihtolumileirillä. Ne olivat upeita reissuja, jollaisia olisi mukava tehdä vielä uudestaankin.

Jälkimmäisen harjoittelumatkan aikana, vuonna 1989, suoritin asevelvollisuuttani Vekaranjärvellä, Karjalan prikaatissa. Siihen aikaan Karjalan prikaatissa oli  varusmiesten kilpahiihtovalmennusryhmä, johon minäkin kuuluin. Ryhmään kuuluneilla urheilijoilla harjoitus-, leiri- ja kilpailuvapaat pyörivät ihan uskomattoman hyvin. Olimme lähes ammattiurheilijoita. Minä olin ehkä prikaatin valmennusryhmästä niitä hiihtäjiä, joilta seuraavan talven puolustusvoimien hiihtokilpailuista prikaati odotti ehkä vähän enemmän menestystä. Kilpahiihto myönteinen varuskunta myönsi minulle kesällä lähes kahden viikon harjoitteluvapaan Myllykosken Kilpa-Veikkojen Ramsaun kesälumileirille asepalveluksen aikana. 

Leirille lähti Myllykosken Kilpa-Veikoista: minä, Kimmo Turkia ,Petri Aho, sekä Peten amerikkalainen opiskelu- ja hiihtokaveri, John Farra. Farra  oli  reissun jälkeen jossakin vaiheessa USA:n edustushiihtäjä. Viime vuosina John Farra on toiminut kuulemma USA:n hiihtoliitossa merkittävässä johtotehtävässä. Hyvällä tuurilla olisi voitu nähdä viime talvena Lahden maailmanmestaruuskilpailuissa ?

Leirillä oli tosi hyvä, äijämäinen, tekemisen meininki ja kaverithan ovat mitä parhaimpia.  Vieläkin on mukava muistella Ramsaun kesälumileiriä vuonna 1989 tuon porukan mukana, jopa vähän haikeakin.    

Harjoittelimme leirillä kahdesti päivässä. Aamulla menimme aina ylös jäätikölle hiihtämään. Iltapäivisin teimme jalkalenkkejä, sauvarinnettä, kuntopiirejä, yms.

Eräänä aamuna menimme jälleen tavanmukaisesti Ramsaun kylästä, jossa majoituimme, autolla  alahissiasemalle. Katselimme matkalla alppien huipuille, todeten, että ylhäällä taitaa olla tänään "hieman" pilvistä ! Rempseällä asenteella ja päättäväisesti jatkoimme hissillä matkaa ylös kohti  hiihtopaikkaa. "Kyllä Myllykosken miehet menee tänään hiihtämään".... Se oli porukan tiukka, päättäväinen asenne. : )

Päästyämme hissillä perille ylähissiasemalle, oli vastassamme valtava määrä hiihtäjiä jo tuohon aikaan aamusta pyrkimässä takaisin alaspäin. Joku suomalainen hiihtäjä kertoi meille, että hiihtopaikalla on niin kova sumu ja tuuli, ettei siellä kukaan pysty tänään hiihtämään. Osoitti siinä vielä meille, että ruotsalainen huippuhiihtäjä Torgny Mogren: kin oli jo jonottamassa hissiin lähteäkseen alas hiihtopaikalta käymättä hiihtämässä.

Meillä oli tiukka, tekemisen meininki pilke kuitenkin silmäkulmassa. Åijämäisesti teimme hissiasemalla oleville selväksi, että kyllä Myllykosken miehet menee hiihtämään tänään ja tässä kelissä. Reippaalla, miehekkäällä ja rempseällä tyylillä  huutaa kajautimme taisteluhuudonkin sisällä ihmisiä täynnä olevalla hissiasemalla. MYYY KOOO VEEE,  MYYY KOOO VEEE,  MYYY KOOO VEEE !!!!

Vaihtaessamme hiihtomonoja jalkaan, samalla, kun pidimme pientä show:ta hissiaseman sisällä, oli hauska huomata, että jo poispäin lähdössä ollut ruotsalainen mestarihiihtäjä Torgny Mogren kääntyi jonossa ympäri ja läksi meidän mukana hiihtämään jäätikölle.  

Ulos mentyämme sää hiihtopaikalla oli selkeytynyt turvalliseksi, täydelliseksi, aurinkoiseksi hiihtosääksi. Hissiasemalta alkoi Myllykosken miesten ja Torgny Mogrenin perässä pikkuhiljaa valumaan muitakin hiihtäjiä. 

MYYY KOOO VEEE,   MYYY KOOO VEEE, MYYY KOOO VEEE  ! ! !     ; )

AKI