Puolustusvoimien Suomen mestarit
Vuonna 2005 voitin puolustusvoimien hiihdon Suomen mestaruuskilpailuissa hopeaa partiohiihdon B-sarjassa, Kymen reserviläisten joukkueessa. Se oli hieno suoritus joukkueelta. Sarjassa oli kymmeniä reserviläis- ja puolustusvoimien kantahenkilökunnan joukkueita.
Tuohon aikaan olin vielä töissä Myllykosken paperitehtaalla. Kilpailumatka Joensuussa järjestettyihin puolustusvoimien hiihdon Suomen mestaruuskilpailuihin oli minulle käsketty sotaharjoitus. : )
Vuosien varrella olen monta kertaa vilkaissut kodinhoitohuoneemme seinällä olevaa kunniakirjaa, jonka sain vuoden 2005 partiohiihtokilpailusta. Toinen sija tuossa kilpailussa on hyvä saavutus, mutta näin se vaan on, että hopea hävitään !!!
Useita kertoja vuosien varrella, etenkin sen jälkeen, kun pääsin puolustusvoimille töihin, on yksin harjoitellessa tullut mieleeni, olen haaveillut; olisi hienoa voittaa puolustusvoimien Suomen mestaruus partiohiihdossa Karjalan prikaatin joukkueen partionjohtajana.
Puolustusvoimien partiohiihtokilpailu on hieno, vaativa ja arvostettu kilpailu. Partiossa on neljä jäsentä. Joukkueen kokoonpano muodostuu nykyään:
- A-sarjassa: 2 kantahenkilökuntaan kuuluvaa sotilasta + 2 varusmiestä.
- B-sarjassa: Kaikki 4 partion jäsentä voivat olla kantahenkilökuntaan kuuluvia sotilaita, rajavartijoita, tai varusmiehiä. Partiossa voi olla myös kantahenkilökuntaan kuuluvia sotilaita, sekä varusmiehiä.
- C-sarjassa: 4 reserviläistä.
Kilpailussa hiihdetään omilla suksilla, monoilla, sekä sauvoilla. Hiihtoasuna käytetään "intin" lumipukua, sekä "intin" pipoa. Selässä pidetään "intin" reppua, sekä "intin" rynnäkkökivääriä.
Partiohiihdon B- ja C-sarjassa kilpailun kulku menee seuraavanlaisesti: partio hiihtää noin 12 km, jonka jälkeen suoritetaan rynnäkkökivääri ammunta. Ammunnan jälkeen hiihdetään noin 6 km "pikataival" maaliin. A-sarjassa hiihtomatka on yhteensä noin 10-12 km pidempi.
Hiihtotyyli partiokilpailussa on aina perinteinen.
Ammunnassa partion jäsenet käyvät makuuampuma-asentoon ampumapenkalle rinnakkain. Matkaa kaatuviin maaleihin, laikkoihin on 150 m. Jokaiselle partion jäsenelle on yksi 20 cm halkaisijaltaan oleva laikka ja kolme patruunaa. Jokaisen partion jäsenen täytyy ampua vähintään yksi laukaus. Mikäli tulee ohilaukauksia, partion paras, tai parempi ampuja voi yrittää paikata jäljellä olevilla omilla patruunoilla. Jokaisesta ohilaukauksesta tulee 3 minuuttia sakkoa ja partion kaikki patruunat tulee tarvittaessa käyttää. Mikäli kaikki joukkueen jäsenten patruunat on käytetty ja laikkoja on vielä ylhäällä, tulee jokaisesta ylös jääneestä laikasta vielä 3 minuuttia sakkoa.
Partiohiihtokilpailussa ammunnalla on hyvin suuri merkitys !
Vuoden 2018 puolustusvoimien hiihdon Suomen mestaruuskilpailut järjestettiin Kajaanissa 13.-16.3.2018. Minut oli ilmoitettu 5 km maastohiihto kilpailuun, sekä 8,5 km rynnäkkökivääri ampumahiihton. Kajaaniin lähtöä edeltävänä päivänä kerrottiin, että minun olisi hiihdettävä myös kolmen varusmiehen kanssa Karjalan prikaatin B-sarjan partiohiihtokilpailun joukkueessa sairastapauksen takia.
Ensimmäiseksi ajatuksiini tuli, että kolmena peräkkäisenä päivänä hiihtokilpailu on minulle aika kova urakka. En ole pystynyt jalkojen lihasvaivojen takia harjoittelemaan ja kilpailemaan viime syksynä ja tänä talvena niin paljon, kun olisin halunnut.
Minulle on kunnia asia päästä edustamaan Karjalan prikaatia puolustusvoimien hiihdon Suomen mestaruuskilpailuihin maastohiihdossa, rynnäkkökivääri ampumahiihdossa ja nyt myös sitten partiohiihdossakin. Rankka kisareissu tulossa, mutta muutaman välivuoden jälkeen on mukava päästä taas mukaan näihin sotilaiden Suomen mestaruuskilpailuihin.
Kajaaniin kisoihin lähtöä edeltävänä iltapäivänä, kävimme partioon kuuluvien varusmiesten kanssa Vekaranjärven varuskunnan ampumaradalla kohdistamassa rynnäkkökiväärimme prikaatin liikuntakasvatusupseerin johdolla.
Harjoittelimme myös hieman partion ampumapenkka toimintaa, sekä kaatuviin maaleihin, eli laikkoihin ampumista. Aseiden kohdistaminen ja harjoittelu sujui minusta kaikilta varsin hyvin. Harjoittelun päätyttyä ajattelin itsekseni, että näiden poikien kanssa on kiva lähteä hiihtämään partiokilpailua Kajaanissa.
Kajaanissa kahtena ensimmäisenä kilpailupäivänä ei kukaan Karjalan prikaatin joukkueeseen kuulunut urheilija yltänyt mainittaviin saavutuksiin sotilaiden mestaruushiihtokilpailuissa.
Kolmantena, partiohiihtokilpailu päivänä, Karjalan prikaatin joukkueenjohtaja / "huoltopäällikkö" lähti totutusti aikaisin aamulla suksenvoiteluhallille laittamaan päivän kilpailuun osallistuvien hiihtäjien kilpasukset kuntoon. Partiohiihtokilpailuun osallistuvat, minä ja kolme varusmiestä, lähdimme kohdistamaan aseita aamupalan jälkeen, kokeneen ja sotilaidenkin mestaruushiihtokilpailuissa menestyneen joukkuekaverin johdolla.
Aseiden kohdistamiseen partiolla on aikaa 20 minuuttia ja jokaisella kilpailijalla on käytössä kohdistusammuntaan 20 patruunaa. Kohdistusammunnassa ammutaan pahvitauluun. Partiomme kolmelle jäsenelle riitti yksi, neljän laukauksen kohdistusammunta sarja, niin hyviä olivat osumat olleet. Joukkuekaverimme, joka oli auttamassa kohdistusammunnassa meitä kilpailijoita, osoitti kaukoputken takaa hyvää "pelisilmää" ja rautaista kokemusta. Hän ei alkanut kehumaan kolmea hyvän kasan ampunutta partion jäsentä, vaan kertoi eleettömästi, kuka vielä jatkaa. Antoi vielä muiden rauhassa maata ampuma-alustalla odottamassa kohdistusammunnan jatkumista omalta kohdalta.
Partion kolmen jäsenen aseet todettiin siis hyvin olevan kohdistettuina heti 4 ensimmäisen laukauksen jälkeen. Yhden partion jäsenen asetta kohdistettiinkin sitten koko kohdistusajan loppuaika. Tähtäintä siirrettiin ylös-alas, ylös-alas, jonka jälkeen kohdistusaika umpeutui ! Tähtäimen useista siirtämisistä huolimatta, tämän yhden partion jäsenen aseen viimeisen kohdistusammunnan sarjan osumat jäivät reilusti alle taulun keskustasta, joka on partiokilpailussa olevan laikan kokoinen. Siinä meidän piti tehdä vaan niin, että kiersimme etutähtäintä sisäänpäin peräti puoli kierrosta, eli osumat siirtyisivät peräti 12 cm ylöspäin. Raju siirto, jonka vaikutusta emme enää ehtineet testaamaan kohdistusampuma-ajan umpeuduttua.
Päivän hiihtosää oli mitä parhain. Pakkasta oli hieman yli 10 astetta, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ladut olivat loistavassa kunnossa. Minusta oli hienoa lähteä kisaan mukaan, eikä kahden edellisen päivän kovat kilpailutkaan pahemmin painaneet jaloissani.
Lähtöluvan hiihtämään saatuamme, minä lähdin vetämään partiota. Pyrin hiihtämään tasaisella, hyvällä ja kaikille sopivalla vauhdilla. Useita kertoja tiedustelin pojilta, miltä heistä vauhti tuntui, ettei vaan hiihdetä liian kovaa. On tosi ikävä tilanne, jos joku hiihtää alkumatkasta partion mukana ylikovaa vauhtia ja sitten väsähtää pahasti. B-partiokilpailussa hiihtomatkaa kertyy kohtuullisen paljon, noin 18 km. Ennen ammuntaa, 12 km hiihto-osuuden aikana, minulle tuli yhden kerran mieleeni toive: hiihtovauhti tuntuu olevan partiolla kohtuullisen hyvä, toivottavasti ammunta sujuisi kaikilta hyvin.
Ampumapenkalle päästyämme, asetuimme makuuampuma-asentoon sovittuun järjestykseen, minä oikeaan reunaan. Sovitusti minä ammuin ensimmäisenä ja laikka tippui. Käänsin katseeni vasemmalle, seuraavaan ampujaan. Hänellä oli aseen kanssa ongelma... "Laukeamaton" patruuna. Tilanne näytti olevan hänellä hallinnassa ja käskin seuraavien partion jäsenten ampua . Vieressäni oleva partion jäsen sai aseen häiriötilan korjattua ja ladattua uuden patruunan piippuun. Hän kertoi maalissa, että oli ollut aika tiukka paikka, kun oli nostanut katseensa ampumamaalien suuntan ja huomannut, että vain hänen laikkansa on enää pystyssä. Kovahermoinen nuorimies, laikka tippui ! NOLLA-AMMUNTA !!!!
Aseet tarkastettiin ja partio pomppasi pystyy. Mahtava suoritus ! Sitten ammunnan valvoja ilmoittaa, että "käytitte 5 patruunaa." Ilmoitin hänelle heti, että 4 vain ammuttiin. " 5 patruunaa käytitte", ilmoitettiin uudestaan. Voi hemmetti, täydellinen nolla-ammunta oli niin lähellä. Ammunnan valvoja laski ilmeisesti laukeamattoman patruunan ammutuksi ?
Ampumapenkalta lähdettyä oli väliaika piste. Kenttäkuulutus kertoi, että väliajoissa menimme toiseksi, ainoastaan noin 50 sekunttia kärkeä jäljessä. B-sarjassa joukkueita oli yhteensä 23.
Saakeli, olisimme reilussa johdossa, jos yksi patruuna ei olisi ollut viallinen.
Minä vedin partiota myös viimeisen 6 km kierroksen ajan. Kannustin kovasti poikia ! Toisaalta oli mukava hiihtää, kun arvasin puolustusvoimien hiihdon Suomen mestaruuskilpailujen mitalin olevan nyt lähellä, vaikka yksi sakko meille penkalla ilmoitettiinkin. Pari kertaa hiihdon aikana mieleeni tuli pieni harmitus. Miksi yksi patruuna ei voinnut laueta ? Mestaruus olisi voinnut olla tänään lähellä ilman viallista patruunaa.
Hyvää kilpahiihto vauhtia pystyimme pitämään koko viimeisen 6 km kierroksen ajan maaliin asti. Olin maaliviivan ylitettyämme ylpeä pojista! Erinomainen ammunta ja pojat hiihtivät 18 km hiihto-osuuden harjoittelukilometreihinsä nähden uskomattoman hyvin. Kovia poikia !
Maalissa menimme toiseksi. Uskoimme, että mitali on nyt hyvin lähellä, koska partiomme lähti kilpailuun sarjan loppupäässä.
Maaliviivan tuntumassa oli muutama kantahenkilökuntaan kuuluva sotilas kilpailujen järjestävästä organisaatiosta. Kerroin heille, mitä ampumapenkalla tapahtui. Lisäksi käskin heti varusmiestä, jolla oli ollut laukeamaton patruuna, kertoa tarkasti, mitä ampumapenkalla oli tapahtunut ja miten hän oli toiminut.
Järjestävästä organisaatiosta olevat sotilaat lupasivat heti selvittää asian ampumapenkalla olevan ammunnan valvojan kanssa. Karjalan prikaatista kaikki kilpailupaikalla olleet, olivat tosi iloisia partion loistavasta suorituksesta, nyt vain kovasti jännättiin ja toivottiin, että ampumapenkalta löytyisi meidän yksi laukeamaton patruuna ?
Odotimme ja odotimme... Ainakin minulle odottamisen aika oli tällä kertaa pitkä ja piinallinen...
Kilpailujen järjestäjän edustaja saapui luoksemme ja sanoi laukeamattoman patruunamme löytyneen ampuma-alustalta ! Hän kertoi, että meille merkattu yksi sakko poistetaan lopputuloksista ja loppuaikamme korjataan !
Minä innostuin niin kovasti asian selvittyä, että otin uutisen tuoneen nuoren miespuolisen liikunnan ohjaajan "isälliseen" halaukseen ja kiitin häntä kovasti !
PERKELE, ME OLLAAN SUOMEN MESTAREITA !!!!!
Karjalan Prikaatin lippu
KAARTI PÄÄLLE - YHDESSÄ VOIMA !
POIKANI ALEKSIN TEKEMÄ PÄÄSIÄISKORISTE VUODELTA 2015
Mukavaa pääsiäistä kaikille !
Aki
Hieno tarina! Onneksi olkoon sotilaiden suomenmestaruudesta Aki!
VastaaPoista... ja kuvatkin oli hienoja. Näin toivotteli Mika.
VastaaPoista